Olen

Mennyt viikko oli sitten tasaista tykitystä. Olen aloittanut dieetin ja kuntopyöräilyn(koska oikeaa ei ole). Koulu täytti arkipäiviä, ja iltaisin oli aina jotain muuta toimintaa. Kohokohtia mm. keskiviikko kun leivoin kokonaisen tusinan nyrkin kokoisia laskiaispullia. Taikina räjähti käsiin mutta pitkän ja verisen taistelun jälkeen jokainen pulla uunista ulos, vähän omalaatuisina toki. Torstaina menin Sydneyn kestustaan ostamaan vesitiiviin videokameran, ja illalla mentiin Kyokon, Amyn ja Juhan kanssa katsomaan ulkoilmateatteria Kyokon koululle.
Perjantaina pidin enkun tunnilla puheen, eli luin tuon edellisen kirjoituksen tekstin. Meni rauhallisesti ja isoitta virheittä aikaan 3:45, vaikka minimi aika oli 4 minuuttia. Elämä on ;) Koulun jälkeen otin junan Wollongongiin, koska päätettiin mennä etsimään surffia Juhan kanssa vielä kun mahdollisuuksia on. Lauantai aamun surffi oli jättihyvä, kunnes Juha haki kameran ja en enää ollut liekeissä. Niin se aina menee. Lounaan jälkeen Joey liittyi seuraan ja sitten lähdettiin takaisin aalloille. Surffaus on juurikin niin kivaa kuin oletin :) Lauantai-iltana pelattiin pingistä, istuttiin nuotiolla ja tehtiin gurmee pizzoja.
Kamera toimii, mies toimii, kaikki hyvin. Soitin myös Ossille ja Mummille ihan yllätyksenä. Sunnuntaina jatkettiin sauna projektia koko päivä. Hyvältä näyttää, tästä tulee erillinen juttu saunablogiin.

Mielipide:
Jos haluaa löytää Australiasta sen rennon ja no-worries tyylisen elämänasenteen täytyy yleensä lähteä sisämaahan landelle. Kaupungin asukkaista on yleisesti jäänyt paha maku suuhun. Ne tekee omaa juttuaan ja on aivan liian kiireisiä/itsekkäitä ajattelemaan muitten puolesta. Itse kun olen käynyt pari kertaa vähän asutuilla seuduilla(aaseudulla) voin taata sen ei-huolta meiningin olevan vielä maineensa arvoinen. (poikkeukset vahvistaa säännön;)

My belonging - enkun puhe perjantaiksi

“Belonging takes time to be nurtured, to grow” –Dean Stewart

For me belonging is about acceptance, happiness in secure relationship. Concepts that illustrate the way in which one connects with others include shared experience and how belonging occurs over time.

Can I belong to Australia? The question I was thinking seven months ago. If I can, how could I do it? Before the exchange year belonging or not-belonging was nothing to worry about for me. I had been living with the same family, in the same home and having the same friends. I had grown up to belong to my home environment through years of shared experience.

On 19th July my first host father picked me up from Sydney Airport. I was still thinking in Finnish as my mind and heart were still back at home. Coming to a different country for nearly one year is like starting a new life. Obviously, I didn’t feel I would belong here. I didn’t know the area, the people, the culture, not even the two adults who I was supposed to treat as my parents. How was I meant to belong in an unstable environment, where my “new” family changed every few months?

At least I had my own sense of identity, and I know who I am. As soon as I started school I became part of something. My host family grew to be more familiar and I felt more comfortable. That’s what belonging is about, isn’t it? Feeling comfortable and being a part of something.

This is a different culture and you are different people in relation to my Finnish friends. You live your own life and do your own things, you don’t have to change because of me. As I’m the new one, I can’t make the rules. Through my experience I have learnt that to belong in certain environments you first need to learn the rules by which it functions. At the beginning of the year I was in the situation to choose whether I wanted to belong or not. I chose the first option, but that’s not all. I can’t belong just by saying “I belong here”.

In fact the difference between my past and present is so diverse that for a long time I felt unsecure, weak and alone. So what was different? First thing of course: the language. Even though I already spoke some English before I came here it’s absolutely exhausting to live with it and to translate it 24/7. Left-handed traffic, the opposite, confusing as anything. Small talk, humour, school system, values in every-day life etc. Definitely not Finland.

As in poetry, a house is a metaphor for life. So I started to build a new house. Not only the house but the foundation as well. I tried to build it in an Australian way as I wanted to belong here, not to be a tourist for a whole year. By changing myself, accepting the differences and putting a lot of effort in I was able to form relationships which lead to shared experiences. This heightened my sense of belonging as it developed over time.

A big thank you to everyone here for allowing me to belong, because after seven months I feel I do.

retkiä riittää unesta viis

Ensiksi TÄSSÄ on linkki joka toivon mukaan johtaa facebookin kuva-arkistoon kahden viikon Queensland ressiulta. Ilmoittakaa jos ei toimi :)

Pitkän reissun jälkeen oli tarkoitus mennä viikonlopun patikalle kansallispuistoon, mutta jostain hämäristä syistä koko homma peruutettiin. Vähän pettyneenä peruutuksesta olin Juhan ja Kyokon kanssa koko vklopun, mikä ei ollut huono juttu ollenkaan =) Niitten seura on laatuaikaa. Käytiin Windangissa Juhan mökillä tarkistamassa surffi, mutta kylmä, sateinen viikonloppu ei paljoa kannustanut veteen.

Maanantaina tuli uusi käänne tähän huusholliin: Amy Gribble 22v tuli takaisin Japanista. Tulin koulusta kotiin ja siinä tavattiin ensimmäistä kertaa. Heti synkkasi hyvin ja juttu luistaa, samoilla aaltopituuksilla mennään.

Torstaina lähdettiin kouluretkelle vuoden 12 oppilaiden kanssa Stanwell Tops -nimiseen viihdepaikkaan. Torstai-perjantai retki oli täyttä tykitystä ja hauskanpitoa. Leirillä oli paljon nuorille suunnattua aktiviteettia, hyvät sapuskat ja majoitukset.
Parhaat muistot jäi 16 metrin keinusta joka keinui pystysuoran kallionreunan yli, pudotusta ehkä 100 metriä, laskeutumisesta pystysuoraa kalliota valjailla ja narulla noin 15 metriä sekä Survivor kilpailusta. Kaikki hommelit tehtiin ryhmissä joten yhteishenki nousi ihan silmissä! Suhteet parani kaikkiin mielettömästi ja energiaa riitti aina perjantain aamu kuuteen, jonka jälkeen saatiin kahden tunnin unet. Perjantaina meno jatkui kunnes iltapäivällä bussi vei väsyneen kansan takaisin koululle.

Lauantaina lähdettiin vaihtareiden kanssa viikonlopun viettoon Blue Mountainsille. Retken järjesti rotarit, mutta tällä kertaa vetäjät oli väliltä 22-35 vuotta mikä teki menosta erihauskaa! Viikonlopun säät vuorilla: sumua, usvaa, sumua, sadetta, ukkosta, kylmää ja näkyvyys oli huonoimmillaan niin surkea, että 10 metrin päästä ei erottanut ihmistä tai vastaantulevaa autoa.
Meidän majatalot oli Blackheath -nimisessä kylässä, mikä oli päivällä kuin elävä kummituskaupunki katuineen ja tyhjine uimaloineen, mutta Yöllä! Huh puolenyön aikaan kun oltiin kylän puistoissa seikkailemassa ei enää mielikuvituksella ollut mitään rajaa. Majatalolla vietettiin iltaa koko vaihtariporukka vetäjien kanssa, ja taas venähti aamu viiteen kun juttu lensi Joeyn ja Olin kanssa.

Perjantai 13.

Riitta ja Mauri tulivat vastaan Wauchopen juna-asemalle, josta sitten ajettiin Port Mcquarieen. Koko viikko oli täynnä suomalaista ruokaa ja sujuvaa suomen kieltä myös sen puolesta, että vaihtarikaveri Mika Pohjola asuu täällä. Mikan vanhemmat olivat tulleet katsomaan Mikaa, joten matkasin päiväsaikaan heidän kanssa sinne tänne, ja illaksi takaisin Riitan ja Maurin luo. Käytiin mm. koalasairaalassa, eläintarhassa, maatilalla sekä viinitilalla. Paljon puhuttiin maailman menoista Mikan kanssa, ja kyllä oliki hauska nähdä lähes 7kk jälkeen! Suunniteltiin jo uutta näkemistä vaihtovuoden loppupuolelle. Viimeisenä iltana mentiin kasinolle illalliselle, ja siellä ehdin voittaa Maurin kanssa 80 dollaria kunnes vartija potki mut ulos. Alaikäisyyden harvoja haittapuolia :P
Nyt taas junassa, päämääränä Sydney. Sateinen päivä on sopivasti jokapuolella maailmaa perjantai 13. Reissu oli avartavaa ja onnistunut, ja reppuun jäi paljon hyviä muistoja, kokemuksia ja yhdet juhlahousut alennusmyynneistä. Paljon kontakteja tuli tehtyä, ja kutsuja uusintavierailulle riittää. Nyt on loman viimeinen viikonloppu käsillä, ja huominen rotari-vaellus peruutettiin viimetingassa jostain turhasta syystä(höh). Tästä alkaakin sitten ankara dieetti kerta otettiin Mikan kanssa veto että vuoden lopussa pitää olla sama paino kun alussa, jos ei, niin maksaa toiselle illan. :)

Matkalla osa 2

Keskiviikko 4.2
Iltapäivällä mentiin uusintakierrokselle Vapun kanssa Surfers Paradiseen. Puolipilvinen päivä meni kauppoja kierrellessä nollabudjetilla. Kävin uimassa Queenslandin lämpöisessä ja supersuolaisessa merivedessä kun sain hyvän päähänpiston juosta takaisin majapaikalle Burleigh Headsiin. Vappu lähti bussilla, minä rantaa pitkin jaloilla. Puolitoista tuntia juoksua hiekassa on rankka tempaus.
Torstaina pakattiin tavarat ja hypättiin bussiin parin tunnin matkalle kohti Ballinaa. Matkalle kurvattiin Byron Bayssa, joka on maailman kuulu surffikohde ja täynnä nuoria seikkailijoita, backpackereitä. Ballina on pieni merenrantakaupunki, missä Vapun veli Jorma Aho ja hänen vaimonsa Tania Aho asustaa. Takapihan piharakennuksessa asuu Jade, Jorman ja Tanian tytär, sekä hänen poikansa Nicholas 6v ja Luke 4v. Torstai-iltana lähinnä tutustuttiin ja puheltiin mukavia :)

Byron Baysta kysyttyäni Jorma heitti idean perjantaille: retki Nimbin -nimiseen hippikylään Byron Bayn kautta -Jahu!- Rantoja ja surffareita. Ihan niin kuin maailmassa ei olisi muuta? Käytiin Australian itäisimmässä pisteessä Lennox Headin majakalla.
Nimbin on tunnin ajomatkan päässä Byronista sisämaahan. Kun päästiin perille ei voinut kuin ihmetellä! Olihan siinä sievä kylä, kannabiksen puutarha ja pilviveikkojen taivas. Hippikansa oli pukeutunut asianmukaisesti hamppuun. Pääkadulla oli monia pieniä kauppoja täynnä kaikkea rihkamaa, hippivaatteita, henkeviä kapineita ja tajunnanräjäyttäjiä. Jopa kauppojen nimet ja ulkoasu kantoi kannabiksen sanaa. Nyt Billabong on Bringabong ja Rip Curl on Ripped Girl jne.
Happy Buss oli bussi joka kulki Byron Bayn ja Nimbinin välillä kuskaten nuoria matkaajia. Jotenkin eksyin paikalliseen museoon, joka oli ikivanha laho talo, mistä löytyi kaikki mahdollinen kannabikseen liittyvä tavara. Takahuoneen sohvilla istui muumion näköisiä miehiä omissa maailmoissaan, täristen, vaappuen tai muuten vaan. Huomio huomio! Kylässä on myös sairaala, yliopisto sekä oma poliisiasema, aivan keskustassa. Kerran kadulla joku tarjosi mullekkin marijuanaa.. Stop, aika lähteä kotia kohti.

Lauantaina kävin aamulenkillä tarkastamassa paikalliset rannat. Parikymmentä delfiiniä oli leikkimässä aallonmurtajan vieressä aaltojen harjalla surffaten ja hyppien noin sadan metrin päässä. Päivällä talo tuntui kuin olisi ollut Hiidenveden mökillä, sillä perheen muutkin osapuolet tulivat lapsineen paikalle. Shane, Jorman ja Tanian poika, ja hänen lapsensa Kitty ja Henri sekä Anthony ja Joanne lapsineen. Iloinen tunnelma ja lapsien hälinä toi mieleen hauskoja muistoja. Shane on kuin meidän Juha, Anthony kuin Jussi. Huipputyyppejä siis :)
Iltapäivällä mentiin koko lauma uimaan rannalle viereiseen lahteen. Laskuveden takia suojaisa lahti oli täydellinen lapsille, ja piti kävellä keskelle että vesi tuli kaulaan asti. (Lahden ja meren välissä on silta) Pian tajuttiin että sillan alla ui joku, tai ainakin sen jonkun evä näkyi varjossa. Sitten se näkyi uudestaan, ja uudestaan..
Delfiineitä!! Neljä delfiiniä, joista yksi oli selvästi vauva, oli tullut pikkukalojen perässä sillan alle pitkän matkan päähän avomerestä. Sillan kohdalla vesi virtasi ulos voimakkaasti, jonka takia kalat tulivat sinne.
Heti lähdettiin lähemmäs katsomaan luonnon delfiinejä, niitä kun ei joka päivä näe läheltä. Otin Nicholaksen hartioille ja kahlasin siltaa kohti. Muutaman metrin päästä ihailtiin näitä kummallisia olentoja, ja olin pienemmille avuksi kun ne eivät vielä uineet sujuvasti! Välillä ne hyppäsi kalan perässä suoraan kohti, ja kun laittoi pään veden alle pystyi helposti kuulemaan kuinka ne ”lauloi” (krrrrrrrrrr).
Tarpeeksi lähelle päästyäni tunsin kun oma keho alkoi resonoimaan laulun vaikutuksesta. Vettä oli vain leukaan asti, mutta piti olla varovainen jottei joutunut voimakkaan virran vietäväksi. Liikuin vielä vähän lähemmäksi, ja nyt kun katsoin kirkkaan veden alla ilman laseja näin delfiinit suoraan edessä tujjottamassa takaisin, pyörähtäen, ja taas tuijjottaen. Liikuttavaa :). Näin hyväksi onneksi ei ollut maskia tai kameraa mukana, mutta sitä kokemusta ei heti unohdakaan.

Sunnuntaina lähdettin aamulla bussilla Casinon juna-asemalle, josta junalla kohti Port Macquarieta reilu viiden tunnin junamatkalle. Kirjoitan siis täällä junassa, samalla kun Australian maaseutu viilettää ohi.

Luonnonkatastrofipäivitys: teillä asti varmaan kuullaan Pohjois-Australian tulvista ja ympäri maata olevista metsä/puskapaloista. Mua ei toistaiseksi uhkaa mikään tulva tai palo, mutta eiliseen(7.2.09) mennessä 14 ihmistä on todettu kuolleen tulipalojen takia. Tänä aamuna kuulin arvion että 117 000 hehtaaria olisi liekeissä, ja tulvat ovat oletettavasti nousemassa entistä korkeammalle. Muuta en osaa sanoa

HUOMIO: paivitetty uutinen tuhoista http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/australian_maastopalojen_uhriluku_nousee_532419.html?origin=rss

Blogit

Jos ei muuta tekemista ole, niin nyt oon lisannyt tuohon oikealle kasan blogeja joita voi lukea. Siina Amandan, Matiaksen, Villen ja Nayomin(hostsiskoni) vaihtovuositarinat, minun ja Juhan saunablogi ja oman perheeni mökkiblogi Saimaalta (Vekaranloisto).

Gold Coast, Queensland

Selkärepun saumat miettii antaisivatko periksi kun vedän vetoketjun kiinni. Keskiviikkoiltana mennään hostvanhempien kanssa Vapulle, jotta torstaina saadaan rauhallinen lähtö kentälle. Aikuiset tutustuvat lyhyesti ja sitten hyvästelin Kyokon ja Juhan reiluksi kahdeksi viikoksi. Kotimaan Jetstar niminen yhtiö lennätti meidät, minut ja Vapun, Gold Coastille naurettavalla 70 dollarin(35 euroa) hinnalla.

28.1.09 Gold Coast on Australian pohjoispäässä, ja on tunnettu turistikohde sekä surffikaupunki. Sää ja ilmasto lähenee tropiikkia. Kentällä vastaan tuli Calvin, australialais-kiinalainen mies siinä 60 vuoden paikkeilla. Calvin ja hänen vaimonsa Tanya(Vapun sisko) majoittaa meidät viikoksi Burleigh Headsiin. Sain ison huoneen juoksumatolla ja parisängyllä heh.

Ensimmäisenä iltana ei paljoa ehditty eikä jaksettu. Perjantaina ostettiin liput Vapun kanssa Sea World -nimiseen teemapuistoon. Haita, jääkarhuja(+30celsiusta!!!!!), pingviinejä, delfiinejä ja muita meren ötököitä pääsi katsomaan läheltä, jotain jopa koskemaan. Delfiinishow oli päätähuimaavan hieno, samoin merileijonashow ja water ski wipe out -extreeme show kaikkine wakeboard ja vesisuksitemppuineen. Teemapuistosta löytyi myös muutama vuoristorata, joita sitten jauhoin parin tutustumani hauskan turistin kanssa kunnes vatsa ei enää kestänyt. Yhdessä vaiheessa saatiin pieni rankkasadekuuro, vaikka säätiedotus lupasi sadetta koko päivälle.
Illalla lähdettiin Vapun, Tanyan ja Calvinin kanssa läheiseen klubiin illalliselle. Klubilla tutustuin Kristinaan(35), Tanyan tyttäreen, jonka kanssa tultiin heti hyvin juttuun. Kreikkalainen salaatti oli mainio iltapala, täytyy tehdä joskus itsekin. Yö satoi kaatamalla, ja huoneen lämpötila oli noin +30 joten uni ei heti maistunut :D

Oltiin illallisella sovittu Kristinan kanssa että lauantaina mennään shoppailemaan Pacific Fair -nimiseen kauppakeskukseen. Puoli kymmeneltä pihaan kaartoi räikeän punainen Hummer H3 ja Kristina ratin takana hyvässä virneessä. Käännettiin kaupungin katseet kun suunnattiin kohti suunnilleen Itäkeskuksen kokoista kauppamaailmaa.
Iltapäivällä palattuamme majapaikallemme samaisella Hummerilla otettiin vähän välipalaa Vapun kanssa ja tehtiin pieni retki rannalle maisemia katsomaan. Nyt oli ISO aallokko :D voi luoja mitä kerrostalon kokoisia vesiseiniä rantaa kohti vyöryi. Ja siellä surffarit menee sulavasti vedessä kuin kalat. Ehkä minäkin jonain päivänä...

Lauantai-illaksi lähdettiin Gold Coastin sydämeen, Surfers Paradiseen. Se on siis vain kaupungin osan nimi, mutta on kyllä sen ansainnutkin. Q1 on alueen korkein talo, ja maailman korkein kerrostalo missä asutaan. Käytiin katsomassa näköalat ylhäällä, kerroksessa 77. Ylöshän mentiin yhdellä maailman nopeimmista hisseistä, valmistajana toki suomalainen KONE. Kaikkea Suomalaista täällä näkeekin :) ja nyt kun tuli puheeksi, niin Hungry Jacksin(USA:n Burger King) kahvimukin kannessa lukee Huhtamäki :D
Surfers Paradise lauantai-iltana on varsin vilkas. Ferrareita, limusiineja, tyttöjä, tyttöjä, vähän vaatteita ja paljon klubeja: se on täysi bailausmaa! Siinä sai imeä itseensä yöelämää ja hyvää tunnelmaa täysin palkein. Syötiin pizzat ja jäätiin katsomaan pientä jazz konserttia. Täällähän viihtyisi kavereiden kanssa ;)

Sunnuntai päivällä mentiin Calvinin ja Tanyan perheen kanssa kiinalaiseen lounaalle. Siellä hyvää ruokaa mm. kanawokki, lihawokki, friteerattuja mustekaloja ja muuta...riisin kera. Iltapäivällä tehtiin Vapun kanssa muutaman tunnin kävelyretki läheiselle kukkulalle, eli viidakkoon.
Aluksi merenrantaa seuraten ajattomassa lehtipuiden muodostamssa tunnelissa, johon valoa juuri ja juuri pääsi läpi sekä taustalla meren kohina. Sitten polku alkoi nousta kukkulan päälle, ja reilun nousun jälkeen kasvusto muuttui täysin. Nyt puita vai siellä täällä, jotain kummallisia villi kalkkunoita pomppi ympäriinsä ja wau mitkä näköalat!

Gold Coastilla on viisi noin Linnanmäen kokoista huvipuistoa/teemapuistoa. Maanantaina lähdettiin Vapun, Calvinin, Tanyan, ja Tanyan toisen tyttären kanssa Dreamworldiin, jota pidettiin viidestä puistosta parhaana. Siellä oli eläinpuolella tiikereitä, krokotiileja, kenguruita ja muuta mielenkiintoista. Laitepuoli oli varsin räväkkää eikä haitannut vaikka pitikin mennä yksin kaikkiin vekottimiin. Aina sitä osui joku kiva tyyppi viereiselle penkille ;)
Flowride oli tekoaalto, eli ramppi mihin puskettiin armottomasti vettä jotta siitä muodostuisi meren aaltoa vastaava. 5 dollarilla sai bodyboardin puoleksi tunniksi ja ei muuta kun menoksi! Pari hyvää vuoristorataa, vapaapudotus ja muutamat muut vatsansekoittajat vei koko päivän.
Illalla tehtiin caesar salaatti ja katsottiin Tanyan ja Calvinin kuvia ja videoita Suomen lomalta. Suureksi yllätykseksi Järvenpääkin oli päässyt nauhalle! Rantapuisto vihreine ruohoineen ja Jannekadun torin yksinäinen marjateltta. Tuli vähän haikea olo pakko myöntää. Suomessa on muuten paljon parempaa ruohoa kuin täällä! :D

Tiistai. Vapun kaveri Lynn poimi meidät aamulla ja suunnattiin vuorille reilu tunnin päähän. Nousua riitti ja riitti, ja näköalat parani koko ajan. Tamburin Mountain on pieni kylä vuoren päällä, vaan eipä mikä tahansa kylä! Keski-eurooppalaista tyyliä, eli saksalaista ja sveitsiläistä vuoristotyyliä edustavat talot, b&b:t ja putiikit sekä ainutlaatuinen luonnon vihreys loi mystisen tunnelman. Raikas, kostea ja viileämpi vuoristoilma eroaa reilusti kaupunkiin. Kylässä oli paljon kahviloita, joissa kahvi tehdään omista pavuista, suklaa-, käsityö- ja taidepuoteja sekä taidekauppoja. Paljon viinitiloja, paikallinen olutpanimo ja juustotehdas.
Kummallisin kauppa oli saksalainen kellokauppa täynnä seinä- ja kaappikelloja.
Aika lensi kun käppäili pääkatua pitkin ja täytti suun maistiaisilla makeispuodista ja seuraavaksi huuhtoi alas viinillä. Parhaat palat löytyi juustotehtaasta, jossa 18kk vanha ceddar suli kitalakeen kiinni :D (tätä on kai Matiaksen arki). Mielen tyyssija. Käytiin myös katsomassa kiiltomatoluolaa, jossa kymmenet tuhannet kiiltomadot loi pimeyteen täydellisen tähtitaivaan. Takaisin maan pinnalle!

Illalla mentiin Kristinan luo syömään, ja onhan siinä kokki! Olin ajatellut olla dieetillä tämän reissun ajan, mutta vähän kohtalo pistää vastaan :P Kristina taitaa myös drinkit, ja kaikkeahan pitää aina kokeilla, niin äiti opetti. Illan erikoisin: kuuma sake(riisiviini).