Kaksi viikkoa Suomessa

Paluu kotiin oli mieltä heiluttavaa ja täynnä tunteita. Lentokentällä oli perhe vastassa, ja olin hurjan onnellinen ettei muita. Siinä olisi voinut tulla hässinki.

Olen onnellinen täällä Suomessa. Johtunee siitä, että asiani täällä ovat niin hyvin. Olen kuitenkin sama kotikissa Jomppe ja erittäin suomalainen. Perhe ja suku ovat läheisiä minulle, ovat aina olleet. Täällä on minun oikea elämäni, rummuista koulunkäyntiin ja Järvenpään rantapuistosta omaan huoneese- hetkinen, eihän minulla ole huonetta!! Vaihtovuoden aikana Konsta otti minun vanhan huoneeni pysyvästi, ja nyt meillä vielä kuukauden asuva Dave Saksasta asuu Konstan vanhassa huoneessa.

Ei tämmöiset pienet asiat paljoa järkytä, nyt olen nukkunut satunnaisesti ulkona taivasalla meidän jättitrampoliinilla. 11 kuukautta henkistä koulua antoi niin paljon itseluottamusta sekä sisältöä pääkoppaan, että nyt tuntuu kuin voisin ottaa hyvän kesäloman jälkeen uuden, entistä suuremman haasteen vastaan.

Ai mitäkö? Ooooh totta puhut! Koulu! Kyllä nyt on tiedossa tiukka vuosi lukion penkillä, meinaan paljon on unohtunut opeista vuoden aikana. Toisaalta ymmärsin kuinka hieno ja hyvä kouluni on täällä kotona, joten koitan ottaa uuden perspektiivin opiskeluun ja pyrin nauttimaan siitä!

Ei muuta kuin festarikesää viettämään, viikon päästä alkaa kuukauden kesätyöt TDC oyllä. Bändin kanssa pistetään homma rullaamaan taas. Rummutus on minulla suonissa, ja ilman omaa settiä en ole kokonainen, nyt sen voin sanoa.

Kiitos hostperheille, rotareille, kavereille sekä itselleni, toivottavasti tätä tarinaa on mukava lukea vuosien kulttua.

-Joonas Linkola

Singapore free wifi

1/3 matkasta takana. Kaikki mahdolliset ekstraturvatarkatukset kavin lapi, ja loppupeleissa 5 ekstrakiloa tuli mukaan - veloituksetta toki. Hymylla saa paljon aikaan. Korvatulehdus ei ylailmoissa ensimmaisella lennolla sattunut, paljoa. Nousun ja laskun aikana teki mieli hakata paata seinaan, mutta viela ollaan elossa. Singapore Airlinesin neitojen kanssa on kiva flirttailla. Seuraavaksi tulee vajaa 13h lento, joten nyt kavelen taalla ympariinsa ja henkisesti valmistaudun seuraavaan koetukseen.

14 tuntia jäljellä!!

Viimeiset päivät on ollu kummallista aikaa. Pahan korvatulehduksen takia olen niin sanotusti kipeä, mutta se ei silti haitannut loppusuoran spurttia. Kävin kahdesti lääkärillä kun ensimmäinen antoi pelkkiä tippoja, jotka ei kyllä tunnu auttavan vieläkään. Molemmat lääkärit olivat intiasta ja puhuivat huonompaa englantia kuin minä. Täällä saisi korvaspesialistille jonottaa kuukauden, oli sitten hätä tai hätä. Koulussa olin viimeistä päivää torstaina. Otettiin ryhmäkuvaa, tein uniformuni tpaidasta "vieraskirjan" eli kaikki kirjoittivat siihen nimensä ja jonkin viestin ja sain läksiäislahjoja.

Perjantai-ilta vietettiin Jussin kanssa Windangissa ja pidettiin ikimuistoinen ilta mistä ei paljoa muistetakaan. Voitin baarin arpajaisissa ilmaista kaljaa ja poltettiin nuotiota surffimökin takapihalla sun muuta.

Pakkaushommat on juuri saatu päätökseen ja tarkasti tulikin 23 kiloa + selkäreppu. Paljon vaatteita heitetään pois ja muutenkin kovalla kädellä täytyy tuomita tuliaisten kohtalo. Kyllä keksit pitää syödä nyt heti, joo.

Lauantaina tehtiin viimeinen projekti Juhan kanssa. Cocon, eli Jussin koiran hauta sai mullan päälle japanilaiseen puutarhatyyliin soralla muotoillun C-kirjaimen ja muuta pientä. Coco oli n 14 vuotias kun hänet lopetettiin. Tämä tapahtui reilu kuukausi sitten.

Lauantai-iltana mentiin keskustaan perheen kanssa katsomaan Fire Water esitystä Circular Quaylle. Se oli musiikki-valo-tuli-savu-efekti-show joka kertoi Sydneyn historiasta. Esitystä katsoessa tuli taijanomainen olo, kun oikealla puolella oli oopperatalo hienoine valoineen, vasemmalla puolella sataman suuri silta valoineen ja edessä palava aavelaiva, jonka vieressä lautalla ambient-bändi säestää yötä tunnetäyteisellä taustamusiikilla. Tuhannet ihmiset ajattelivat varmasti samaa: "Sydney on hieno kaupunki." Viimeinen ilta oli kerrassaan täydellinen, ja vaikka etiketin mukaan olisi pitänyt tehdä jotain todella australialaista niin me päädyimme Guylianin belgialaiseen suklaabaariin.

Huomenna lähtee kone puoli neljältä kohti Singaporea, josta matka jatkuu Frankfurtiin ja sieltä Helsinkiin. Noin 24 tunnin kokonaisuus kolmen nousun ja kolmen laskun kanssa voi olla väsyttävä, ja korvatulehduksen kanssa erittäin kivulias kokemus. Toivottavasti joku kiva tyttö istuu mun viereen matkan ajaksi :)

PIAN NÄHDÄÄN!

6 päivää jäljellä!

Viikon varrella tapahtuu ja samalla aika valuu sormien välistä kengille kuin vesi konsanaan.

Maanantaina oli viimeinen rotarykoukseni. Sanoin kiitokset klubille ja sain jäähyväiskortin.

Tiistaina lukiokaveri Janina, joka siis on vaihdossa STS:än kautta Tasmaniassa, tuli pari päivän Sydney-visiitille. Olin hänelle oppaana keskiviikkona ja torstaina, ja näytin kaikki tärkeimmät ja jutut keskustassa. Kahdessa päivässä voi nähdä kaiken. Keskiviikkona vietettiin sushi-illallinen ja saunailta, joten tottapuhuen Janinan loma täällä oli täyttä toimintaa alusta loppuun.

Perjantaina koulukaverini järjestivät läksiäisjuhlat Tylerin kotona. Teemana bileissä oli alun perin sarjakuvahahmot ja satuhahmot, mutta loppujen lopuksi asu oli vapaa. Itse pukeuduin räppäriksi, eikä edes tarvinut ostaa mitään vaatteita!;)
Kaikki koulukaverit pääsi paikalle, ruokaa ja juomaa, musiikkia ja tanssia. Olin hyvin otettu täydellisistä bileistä, ja tuntui vähän pahalta toistella kavereille vastauksia kommentteihin "Älä mene", "Et voi olla oikeesti menossa" ja niin edes päin.

Lauantaina oli Kyokon 51v syntymäpäivä. Sen kunniaksi mentiin illalla japanilaiseen ravintolaan missä ruokapöydältä löytyi muun muassa raakaa lohta, tonnikalaa, mätiä ja muita raakoja meren eläviä sekä tofua, munakoisoa, kanaa, merilevää ja perunaa mitä kummallisimmissa muodoissa ja mauissa.

Sunnuntaina päivällä siivoiltiin kotia illan koktailjuhlia varten. Alkoholia oli monta pulloa eri lajeja, ja olin ennalta etsinyt hyvän kuuloisia koktailreseptejä. Hostperhe ja muutama Amyn kaveri oli paras juhlaseura, ja ilta oli täynnä hyvää juttua ja ilmapiiri oli iloinen. Kokeilin muun muasssa seuraavat koktailit: mojito, cosmopolitan, cafe disaronno, caipirinha, windjammer ja cranberry lime.

Pidin koulussa jo jäähyväispuheen, vaikka menen vielä tulevalla viikolla kirjautumaan ulos sekä palauttamaan kirjani. Yritän myös myydä uniformuni, mutta vaikeaa siitä on päästä eroon.
Tajusin myös, että mulla on enää kuusi päivää Australiassa. Sen takia kirjoittelin pitkän listan asioista mitä olen kokeillut tehnyt, nähnyt, ja mitä vielä tahtoisin tehdä ja nähdä. En kuitenkaan enää keksinyt mitään sen erikoisempaa. Ehkä olin aktiivinen ja tein jo kaiken oleellisen :)

uusia kuvia TÄÄLTÄ

Viimeinen pojkien viikonloppu

One more round, one more wave, one more beer. Mitä vaan ja vielä yksi lisää.

Kaksi viikkoa lähtöön, ja puolet tuliaisista hankittu. Viime viikkoon mahtui lisää paikkojen tutkimista Joeyn ja Olin kanssa Sydneyssä. Perjantaina saatiin koko vaihtariporukka mukaan ja käytiin tutkimassa parlamenttitalo, hallituksen talo sekä pyhän Marian katedraali.
Ulkona pimenee jo kello viiden jälkeen ja sateita saadaan joka viikko. Kylmää tuulta ja lämpömittari vakuuttaa 15 astetta. Perjantaina tämän vaihtariporukalla tehdyn "turistikierroksen" jälkeen erottiin poikien kanssa muusta porukasta ja lähdettiin ihailemaan Sydneyn iltavaloja.
Keksittiin kävellä Harbour Bridgen yli toiselle puolelle, jotta nähdään koko keskustan valot veden yli. Tottakai saatiin sadetta niskaan ja yhden märän hupparin kanssa piti selvitä koko ilta. Hetken mielijohteesta kävin TagHeuerin kellokaupassa kokeilemassa 100 000 dollarin rannekelloa, wou.
Sillan toiselta puolelta näki todellakin kaiken mitä halusi! Oopperatalon isoihin valkoisiin muotoihin heijastettiin valotaidetta jostain, ja hitaasti vaihtuvat värit suurkaupungin yössä tekivät sateen kanssa tilanteesta elokuvamaisen.

Joey ja Oliver tulivat perjantaina yöksi meille. Käytiin saunassa ja löylytinkin Keski-Euroopan poikia kovalla kädellä. Oli juoksi ensimmäisenä ulos, Joey perässä. Minä huusin helvetisti, nenänpää paloi. Valvottiin aamu viiteen.

Lauantaina ajeltiin iltapäivällä alas Windangiin Jussin mökille. Kyoko ja Amy jäivät tällä kertaa kotiin, suosiolla. Steve tuli Juhan kaveriksi ja tacoillallista vauhditti kalja. Ilta ja yö olivat täynnä toimintaa: nuotio paloi ja biljardi, pöytäjalkapallo ja singstar oli kovassa käytössä. Aamuyöllä taidettiin pelata erä petankia ja limboakin! Valvottiin aamu neljään.

Tämä oli siis viimeinen poikien viikonloppu, ja hyvä olikin! Sunnuntaina levättiin, käytiin tsekkaamassa ranta ja ajeltiin kotiin.

KLIK->Tassa mun lempibiitsin esittelypatka<-KLIK

Koulutus

Puhunpa nyt blogin täytteeksi Australian, tai pikemminkin New South Walesin (osavaltio) lukiosysteemistä. Itse siis opiskelen Sydneyn lähiössä Engadinessa lähiön omassa lukiossa Engadine High Schoolissa.

Yleisesti Australiassa on kolme eri koulua. Peruskoulu, johon mennään kuusivuotiaana ja kestää kuusi vuotta. Lukio alkaa luokalta seitsemän, jolloin nuoret teinit ovat noin 12 vuotiaita. Lukio kestää aina vuodelle 12, mikä tarkoittaa sitä että samassa koulussa on oppilaita väliltä 12 ja 18 vuotta. Tämä tekee tunnelmasta sekavan ja koko laitoksesta eläintarhamaisen.

Engadinen lukiossa on noin 900 oppilasta, niin tyttöjä kuin poikia. Koulupuku on pakollinen kaikille, mutta ulkonäkö vaihtelee vuodesta riippuen. Aluksi tumman siniseen villapaitaan oli vähän vastenmielistä pukeutua, mutta kaikkeenhan tottuu. Valkoinen kauluspaita on kaikille vuosille sama. Tummansinisten, löysien pitkien housujen sijaan pojilla on tapana pitää saman värisiä shortseja ympäri vuoden. Helppo tapa saada sairaslomaa näin talvella, kun mielellään laittaisi aamulla pitkien housujen alle myös pitkät kalsarit.

Kouluvuosi alkaa tammikuun lopussa, mikä tarkoittaa että aloitin koulun luokalta 11 ja jatkoin tämän vuoden puolella luokalla 12. Täällä siis tehdään vuosia, ei niinkään kursseja. Yhteen vuoteen mahtuu neljä jaksoa, jotka kukin päättyvät koeviikkoon. Jaksojen varrella on pienempiä kokeita sekä kurssitöitä. Sopivasta ainevalikoimasta saa rakentaa itselleen sopivan lukujärjestyksen, mutta englanti sekä matematiikka ovat pakollisia. Englannin kielessä ja matematiikassa on eri vaikeustasoja, jotta kaikille löytyy se oikea.

Joka jakson väliin mahtuu parin viikon loma, mikä tarkoittaa että joulu-tammikuussa vietettävä kesäloma kestää vain noin kuusi viikkoa. Monet nuoret tekevät töitä samaa aikaa kuin opiskelevat, mikä on omasta mielestäni suuri ongelma täällä. Nyt nuoret stressaa liikaa työnteosta vaikka koulutkin on käymättä, ja aikaa harrastuksille tai sosiaaliselle elämälle ei jää paljoa, jos sitäkään. Liika yritys olla kypsempiä kuin oikeasti on näkyy lasten jokapäiväisissä puheissa, asenteissa ja arvoissa.

New South Walesin hallitus on myöntänyt kaikille vuoden 12 oppilaille oman läppärit, joten meidänkin kouluun tuli. Tosin me saimme vain puolet luvatusta summasta. Nekin uudet ja hyvät koneet, jotka puolivuotta sitte tulivat, ovat seisoneet kirjaston takahuoneessa käyttämättä, kun niissä ei ole käyttöjärjestelmiä/ohjelmia.
Samoin kävi hallituksen lupaamille smart boardeille. Meillä on jo muutamassa luokassa kyseinen laite, on ollut jo reilusti viime vuoden puolelta. Kuitenkin tykki, tietokone ja muut asennukset vielä puuttuvat. Liitutaulu, keikkuvat muovituolit sekä työpöydät kaiverruksineen ovat pysyneet samoina varmasti kymmenet vuodet. Minun matematiikan kirjani on luokan uusimpia, vuodelta 2000.

The Higher School Certificate (HSC) eli päättötodistus tehdään vuoden 12 loppupuolella. Tätä vastaa Suomessa ylioppilaskirjoitukset, vaikka HSC on hienosti kevyempi koetus. HSCiin jälkeen oppilaat voivat hakea jatko-opitoihin muun muassa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.
Australia suoriutui kahdeksanneksi vuoden 2006 PISA kilpailussa, joka on maailman laajuinen kilpailu verrata eri maiden koulutuksen tasoa. Suomi voitti sen.