Kaksi viikkoa Suomessa

Paluu kotiin oli mieltä heiluttavaa ja täynnä tunteita. Lentokentällä oli perhe vastassa, ja olin hurjan onnellinen ettei muita. Siinä olisi voinut tulla hässinki.

Olen onnellinen täällä Suomessa. Johtunee siitä, että asiani täällä ovat niin hyvin. Olen kuitenkin sama kotikissa Jomppe ja erittäin suomalainen. Perhe ja suku ovat läheisiä minulle, ovat aina olleet. Täällä on minun oikea elämäni, rummuista koulunkäyntiin ja Järvenpään rantapuistosta omaan huoneese- hetkinen, eihän minulla ole huonetta!! Vaihtovuoden aikana Konsta otti minun vanhan huoneeni pysyvästi, ja nyt meillä vielä kuukauden asuva Dave Saksasta asuu Konstan vanhassa huoneessa.

Ei tämmöiset pienet asiat paljoa järkytä, nyt olen nukkunut satunnaisesti ulkona taivasalla meidän jättitrampoliinilla. 11 kuukautta henkistä koulua antoi niin paljon itseluottamusta sekä sisältöä pääkoppaan, että nyt tuntuu kuin voisin ottaa hyvän kesäloman jälkeen uuden, entistä suuremman haasteen vastaan.

Ai mitäkö? Ooooh totta puhut! Koulu! Kyllä nyt on tiedossa tiukka vuosi lukion penkillä, meinaan paljon on unohtunut opeista vuoden aikana. Toisaalta ymmärsin kuinka hieno ja hyvä kouluni on täällä kotona, joten koitan ottaa uuden perspektiivin opiskeluun ja pyrin nauttimaan siitä!

Ei muuta kuin festarikesää viettämään, viikon päästä alkaa kuukauden kesätyöt TDC oyllä. Bändin kanssa pistetään homma rullaamaan taas. Rummutus on minulla suonissa, ja ilman omaa settiä en ole kokonainen, nyt sen voin sanoa.

Kiitos hostperheille, rotareille, kavereille sekä itselleni, toivottavasti tätä tarinaa on mukava lukea vuosien kulttua.

-Joonas Linkola

Singapore free wifi

1/3 matkasta takana. Kaikki mahdolliset ekstraturvatarkatukset kavin lapi, ja loppupeleissa 5 ekstrakiloa tuli mukaan - veloituksetta toki. Hymylla saa paljon aikaan. Korvatulehdus ei ylailmoissa ensimmaisella lennolla sattunut, paljoa. Nousun ja laskun aikana teki mieli hakata paata seinaan, mutta viela ollaan elossa. Singapore Airlinesin neitojen kanssa on kiva flirttailla. Seuraavaksi tulee vajaa 13h lento, joten nyt kavelen taalla ympariinsa ja henkisesti valmistaudun seuraavaan koetukseen.

14 tuntia jäljellä!!

Viimeiset päivät on ollu kummallista aikaa. Pahan korvatulehduksen takia olen niin sanotusti kipeä, mutta se ei silti haitannut loppusuoran spurttia. Kävin kahdesti lääkärillä kun ensimmäinen antoi pelkkiä tippoja, jotka ei kyllä tunnu auttavan vieläkään. Molemmat lääkärit olivat intiasta ja puhuivat huonompaa englantia kuin minä. Täällä saisi korvaspesialistille jonottaa kuukauden, oli sitten hätä tai hätä. Koulussa olin viimeistä päivää torstaina. Otettiin ryhmäkuvaa, tein uniformuni tpaidasta "vieraskirjan" eli kaikki kirjoittivat siihen nimensä ja jonkin viestin ja sain läksiäislahjoja.

Perjantai-ilta vietettiin Jussin kanssa Windangissa ja pidettiin ikimuistoinen ilta mistä ei paljoa muistetakaan. Voitin baarin arpajaisissa ilmaista kaljaa ja poltettiin nuotiota surffimökin takapihalla sun muuta.

Pakkaushommat on juuri saatu päätökseen ja tarkasti tulikin 23 kiloa + selkäreppu. Paljon vaatteita heitetään pois ja muutenkin kovalla kädellä täytyy tuomita tuliaisten kohtalo. Kyllä keksit pitää syödä nyt heti, joo.

Lauantaina tehtiin viimeinen projekti Juhan kanssa. Cocon, eli Jussin koiran hauta sai mullan päälle japanilaiseen puutarhatyyliin soralla muotoillun C-kirjaimen ja muuta pientä. Coco oli n 14 vuotias kun hänet lopetettiin. Tämä tapahtui reilu kuukausi sitten.

Lauantai-iltana mentiin keskustaan perheen kanssa katsomaan Fire Water esitystä Circular Quaylle. Se oli musiikki-valo-tuli-savu-efekti-show joka kertoi Sydneyn historiasta. Esitystä katsoessa tuli taijanomainen olo, kun oikealla puolella oli oopperatalo hienoine valoineen, vasemmalla puolella sataman suuri silta valoineen ja edessä palava aavelaiva, jonka vieressä lautalla ambient-bändi säestää yötä tunnetäyteisellä taustamusiikilla. Tuhannet ihmiset ajattelivat varmasti samaa: "Sydney on hieno kaupunki." Viimeinen ilta oli kerrassaan täydellinen, ja vaikka etiketin mukaan olisi pitänyt tehdä jotain todella australialaista niin me päädyimme Guylianin belgialaiseen suklaabaariin.

Huomenna lähtee kone puoli neljältä kohti Singaporea, josta matka jatkuu Frankfurtiin ja sieltä Helsinkiin. Noin 24 tunnin kokonaisuus kolmen nousun ja kolmen laskun kanssa voi olla väsyttävä, ja korvatulehduksen kanssa erittäin kivulias kokemus. Toivottavasti joku kiva tyttö istuu mun viereen matkan ajaksi :)

PIAN NÄHDÄÄN!

6 päivää jäljellä!

Viikon varrella tapahtuu ja samalla aika valuu sormien välistä kengille kuin vesi konsanaan.

Maanantaina oli viimeinen rotarykoukseni. Sanoin kiitokset klubille ja sain jäähyväiskortin.

Tiistaina lukiokaveri Janina, joka siis on vaihdossa STS:än kautta Tasmaniassa, tuli pari päivän Sydney-visiitille. Olin hänelle oppaana keskiviikkona ja torstaina, ja näytin kaikki tärkeimmät ja jutut keskustassa. Kahdessa päivässä voi nähdä kaiken. Keskiviikkona vietettiin sushi-illallinen ja saunailta, joten tottapuhuen Janinan loma täällä oli täyttä toimintaa alusta loppuun.

Perjantaina koulukaverini järjestivät läksiäisjuhlat Tylerin kotona. Teemana bileissä oli alun perin sarjakuvahahmot ja satuhahmot, mutta loppujen lopuksi asu oli vapaa. Itse pukeuduin räppäriksi, eikä edes tarvinut ostaa mitään vaatteita!;)
Kaikki koulukaverit pääsi paikalle, ruokaa ja juomaa, musiikkia ja tanssia. Olin hyvin otettu täydellisistä bileistä, ja tuntui vähän pahalta toistella kavereille vastauksia kommentteihin "Älä mene", "Et voi olla oikeesti menossa" ja niin edes päin.

Lauantaina oli Kyokon 51v syntymäpäivä. Sen kunniaksi mentiin illalla japanilaiseen ravintolaan missä ruokapöydältä löytyi muun muassa raakaa lohta, tonnikalaa, mätiä ja muita raakoja meren eläviä sekä tofua, munakoisoa, kanaa, merilevää ja perunaa mitä kummallisimmissa muodoissa ja mauissa.

Sunnuntaina päivällä siivoiltiin kotia illan koktailjuhlia varten. Alkoholia oli monta pulloa eri lajeja, ja olin ennalta etsinyt hyvän kuuloisia koktailreseptejä. Hostperhe ja muutama Amyn kaveri oli paras juhlaseura, ja ilta oli täynnä hyvää juttua ja ilmapiiri oli iloinen. Kokeilin muun muasssa seuraavat koktailit: mojito, cosmopolitan, cafe disaronno, caipirinha, windjammer ja cranberry lime.

Pidin koulussa jo jäähyväispuheen, vaikka menen vielä tulevalla viikolla kirjautumaan ulos sekä palauttamaan kirjani. Yritän myös myydä uniformuni, mutta vaikeaa siitä on päästä eroon.
Tajusin myös, että mulla on enää kuusi päivää Australiassa. Sen takia kirjoittelin pitkän listan asioista mitä olen kokeillut tehnyt, nähnyt, ja mitä vielä tahtoisin tehdä ja nähdä. En kuitenkaan enää keksinyt mitään sen erikoisempaa. Ehkä olin aktiivinen ja tein jo kaiken oleellisen :)

uusia kuvia TÄÄLTÄ

Viimeinen pojkien viikonloppu

One more round, one more wave, one more beer. Mitä vaan ja vielä yksi lisää.

Kaksi viikkoa lähtöön, ja puolet tuliaisista hankittu. Viime viikkoon mahtui lisää paikkojen tutkimista Joeyn ja Olin kanssa Sydneyssä. Perjantaina saatiin koko vaihtariporukka mukaan ja käytiin tutkimassa parlamenttitalo, hallituksen talo sekä pyhän Marian katedraali.
Ulkona pimenee jo kello viiden jälkeen ja sateita saadaan joka viikko. Kylmää tuulta ja lämpömittari vakuuttaa 15 astetta. Perjantaina tämän vaihtariporukalla tehdyn "turistikierroksen" jälkeen erottiin poikien kanssa muusta porukasta ja lähdettiin ihailemaan Sydneyn iltavaloja.
Keksittiin kävellä Harbour Bridgen yli toiselle puolelle, jotta nähdään koko keskustan valot veden yli. Tottakai saatiin sadetta niskaan ja yhden märän hupparin kanssa piti selvitä koko ilta. Hetken mielijohteesta kävin TagHeuerin kellokaupassa kokeilemassa 100 000 dollarin rannekelloa, wou.
Sillan toiselta puolelta näki todellakin kaiken mitä halusi! Oopperatalon isoihin valkoisiin muotoihin heijastettiin valotaidetta jostain, ja hitaasti vaihtuvat värit suurkaupungin yössä tekivät sateen kanssa tilanteesta elokuvamaisen.

Joey ja Oliver tulivat perjantaina yöksi meille. Käytiin saunassa ja löylytinkin Keski-Euroopan poikia kovalla kädellä. Oli juoksi ensimmäisenä ulos, Joey perässä. Minä huusin helvetisti, nenänpää paloi. Valvottiin aamu viiteen.

Lauantaina ajeltiin iltapäivällä alas Windangiin Jussin mökille. Kyoko ja Amy jäivät tällä kertaa kotiin, suosiolla. Steve tuli Juhan kaveriksi ja tacoillallista vauhditti kalja. Ilta ja yö olivat täynnä toimintaa: nuotio paloi ja biljardi, pöytäjalkapallo ja singstar oli kovassa käytössä. Aamuyöllä taidettiin pelata erä petankia ja limboakin! Valvottiin aamu neljään.

Tämä oli siis viimeinen poikien viikonloppu, ja hyvä olikin! Sunnuntaina levättiin, käytiin tsekkaamassa ranta ja ajeltiin kotiin.

KLIK->Tassa mun lempibiitsin esittelypatka<-KLIK

Koulutus

Puhunpa nyt blogin täytteeksi Australian, tai pikemminkin New South Walesin (osavaltio) lukiosysteemistä. Itse siis opiskelen Sydneyn lähiössä Engadinessa lähiön omassa lukiossa Engadine High Schoolissa.

Yleisesti Australiassa on kolme eri koulua. Peruskoulu, johon mennään kuusivuotiaana ja kestää kuusi vuotta. Lukio alkaa luokalta seitsemän, jolloin nuoret teinit ovat noin 12 vuotiaita. Lukio kestää aina vuodelle 12, mikä tarkoittaa sitä että samassa koulussa on oppilaita väliltä 12 ja 18 vuotta. Tämä tekee tunnelmasta sekavan ja koko laitoksesta eläintarhamaisen.

Engadinen lukiossa on noin 900 oppilasta, niin tyttöjä kuin poikia. Koulupuku on pakollinen kaikille, mutta ulkonäkö vaihtelee vuodesta riippuen. Aluksi tumman siniseen villapaitaan oli vähän vastenmielistä pukeutua, mutta kaikkeenhan tottuu. Valkoinen kauluspaita on kaikille vuosille sama. Tummansinisten, löysien pitkien housujen sijaan pojilla on tapana pitää saman värisiä shortseja ympäri vuoden. Helppo tapa saada sairaslomaa näin talvella, kun mielellään laittaisi aamulla pitkien housujen alle myös pitkät kalsarit.

Kouluvuosi alkaa tammikuun lopussa, mikä tarkoittaa että aloitin koulun luokalta 11 ja jatkoin tämän vuoden puolella luokalla 12. Täällä siis tehdään vuosia, ei niinkään kursseja. Yhteen vuoteen mahtuu neljä jaksoa, jotka kukin päättyvät koeviikkoon. Jaksojen varrella on pienempiä kokeita sekä kurssitöitä. Sopivasta ainevalikoimasta saa rakentaa itselleen sopivan lukujärjestyksen, mutta englanti sekä matematiikka ovat pakollisia. Englannin kielessä ja matematiikassa on eri vaikeustasoja, jotta kaikille löytyy se oikea.

Joka jakson väliin mahtuu parin viikon loma, mikä tarkoittaa että joulu-tammikuussa vietettävä kesäloma kestää vain noin kuusi viikkoa. Monet nuoret tekevät töitä samaa aikaa kuin opiskelevat, mikä on omasta mielestäni suuri ongelma täällä. Nyt nuoret stressaa liikaa työnteosta vaikka koulutkin on käymättä, ja aikaa harrastuksille tai sosiaaliselle elämälle ei jää paljoa, jos sitäkään. Liika yritys olla kypsempiä kuin oikeasti on näkyy lasten jokapäiväisissä puheissa, asenteissa ja arvoissa.

New South Walesin hallitus on myöntänyt kaikille vuoden 12 oppilaille oman läppärit, joten meidänkin kouluun tuli. Tosin me saimme vain puolet luvatusta summasta. Nekin uudet ja hyvät koneet, jotka puolivuotta sitte tulivat, ovat seisoneet kirjaston takahuoneessa käyttämättä, kun niissä ei ole käyttöjärjestelmiä/ohjelmia.
Samoin kävi hallituksen lupaamille smart boardeille. Meillä on jo muutamassa luokassa kyseinen laite, on ollut jo reilusti viime vuoden puolelta. Kuitenkin tykki, tietokone ja muut asennukset vielä puuttuvat. Liitutaulu, keikkuvat muovituolit sekä työpöydät kaiverruksineen ovat pysyneet samoina varmasti kymmenet vuodet. Minun matematiikan kirjani on luokan uusimpia, vuodelta 2000.

The Higher School Certificate (HSC) eli päättötodistus tehdään vuoden 12 loppupuolella. Tätä vastaa Suomessa ylioppilaskirjoitukset, vaikka HSC on hienosti kevyempi koetus. HSCiin jälkeen oppilaat voivat hakea jatko-opitoihin muun muassa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.
Australia suoriutui kahdeksanneksi vuoden 2006 PISA kilpailussa, joka on maailman laajuinen kilpailu verrata eri maiden koulutuksen tasoa. Suomi voitti sen.

Loppusuoran alku, 3vk

Keskiviikkona tehtiin sovitusti ja karattiin Oliverin ja Joeyn kanssa taas keskustaan. Tällä kertaa käytiin vielä kerran ihailemassa oopperataloa ja sen jälkeen yliopiston kirjastoon. "Vanha", hieno ja suuri kirjasto kaikkine valokuvanäyttelyineen (Press Photo 2009) oli niin mielenkiintoinen, että siellä paloi koko päivä.

Torstaina heräsin huonojen yöunien jälkeen ja maanittelin kun pitää kouluun lähteä. Koko matkan tuntui olevan jotenkin normaalia hiljaisempaa kaduilla, eikä oikein muitakaan oppilaita näkynyt. Kun pääsin koululle niin yksi opettaja kysyi minulta että kai tiedän että tänään on urheilukarnivaali. Voi jessus, en tietenkään muistanut. Soitin sitten parille kaverille ja kysyin että mitäs nyt, ja koska hekin jättivät tapahtuman väliin päätin kävellä takaisin kotiin.
Jussin kanssa sitten päätettiin lähteä Darling Harbourissa pidettäville rakennusmessuille. Sain jopa passin jossa lukee "Joonas Linkola, JS Building Services, Builder". Olen virallisesti rakentaja. Kyllä tuli kaikkia hienoja ideoita kerättyä ja uusia tuotteita ihmeteltyä. Infrapuna sauna pisti naurattamaan, mutta oli siellä yksi Harvian kiuaskin. Myyjä tosin ei tiennyt siitä mitään, näön vuoksi vain.

Nyt on ollut kummallisia tunteita ja aatteita liikkeellä, kun h-hetki lähenee päivä päivältä. Joskus tuntuu että jo huomenna olisi koneessa, mutta sitten herää todellisuuteen ja elää taas hetkessä. Aikataulut kiristyy, ja vaikkei olisi mitään konkreettista tekemistä niin yleinen paine kattilassa nousee pikkuhiljaa. Tämän vuoksi koitan relata aina tilanteen tullen ja olla vaan.

Olen tässä lähiaikoina kokkaillut melko paljon. Soppakauha ja leikkuuveitsi alkaa olla hyvässä otteessa, ja hyvä ruoka, parempi mieli ;) Pastat, lihat ja kasvikset menee pelisilmällä, ja hyvin meneekin!

Sain myös videokameran takaisin, mykkänä. Mikrofoni ei huollon jälkeen pelaa, joten laitoin vakuutusyhtiöön ilmoituksen. Janina Laaksonen (Järvenpään lukiosta) on tulossa vierailemaan Tasmaniasta tänne meille pariksi päiväksi kesäkuun alussa =)

Väitelläänkö?

Maanantaina 11.5 pidin rotareille Suomi-esityksen. Sunnuntaina viimeistelty powerpoint esitys sisälsi tietoa niin itse Suomesta, minusta sekä vaihtovuodesta. Mikään ei voisi mennä pieleen, ajattelin ennen esitystä. Kuitenkin uudella tietokoneella luotu PP kaikkine animaatioineen ei sitten toiminutkaan klubin vanhalla läppärillä. Kaikki animaatiot ja niihin liittyneet kuvat jäi näkemättä, kun läppärin ikivanha powerpoint ei osannut lukea uudempaa Far East koodia. Paniikkihan siinä iski, suonet alkoi turvota, mutta ilmeisen hyvin sain parilla kevyellä vitsillä itseni kuriin ja ajatukset raiteille. Meni siis esitys rennosti improvisoidessa.

Keskiviikkoaamuna sain Oliverilta viestin josko lähtisinkin keskustaan hänen ja Joeyn kanssa. Tilanne meni jokseenkin näin:
1) Puoli kahdeksalta hostäiti ja sisko tekee aamiaista ja minä herään tekstiviestiin.
2) Talo on kylmä kuin jääkaappi, ja minulla on mukavat oltavat kolmen peiton alla enkä tahdo nousta kertomaan asiasta
3) Koitan huudella peiton alta hostäitille etten mene kouluun vaan keskustaan
4) Kukaan ei kuule, joten nukahdan uudestaan.

Raikkaan syyssään tuulettamina kierreltiin keskustassa poikien kanssa, kävimme vierailemassa powerhouse museossa ja elokuvissa katsomassa The Boy in Striped Pyjamas.

Model United Nations Assembly eli MUNA:
Lauantaina osallistuttiin vaihtareiden kanssa rotarin järjestämään tapahtumaan, jossa eri maiden edustajat väittelevät keskenään nykypäivän ongelmista. Wollongongin lähellä sijaitsevassa, eteläisen pallonpuoliskon suurimmassa Buddha-temppelissä järjestetty konferenssi sai noin 100 osallistujaa. Minä olin Irakia edustavassa joukkueessa mm. Annan ja Sofien kanssa, ja väittelin kahdessa suurimmassa osiossa. Kolmen ja viiden minuutin puheet meni putkeen vaikka paineita riitti. Kokous pidettiin siis suurehkossa konferenssisalissa, ja puhujat puhuivat paikaltaan istuen tai seisten mikrofooniin virallisesti aloittaen "Mr Chairman" tai muuta vastaavaa.

Menin lauantaiyöksi Joeylle, koska sunnuntaiksi olimme suunnitelleet vuorenvalloituskävelyn. Autolla pari tuntia etelään johti meidät keskelle sademetsää Pidgeon -vuoren juurelle. Suhteellisen rankka 1,5 tunnin kiipeys rapeassa syysilmassa palkittiin huipulla mitä mahtavimmalla näköalalla. Kuvia odotellessa kerron että toisella puolella oli suuria mäkiä ja kukkuloita sekä kanjoni ja toisella puolella meri. Muutama pieni metsäpalo eteni hitaasti kaukaisuudessa samalla kun pojat mutustivat retkieväs-omenoita auringon lämmittäessä kasvoja.

Kulttuuriviikko

Tiistaina tehtiin reissu kaupunkiin englannin luokan kanssa, teatteria katsomaan. William Shakespearen kirjoittama näytelmä Richard 3 oli vallan mielenkiintoinen. Vanha englanti on kyllä taas uusi kieli minulle, mutta asiaa helpotti kun olimme opiskelleet tekstiä aikaisemmin tunneilla. Taas iski inspiraatio ja aloitin kirjoittaa uusia laulunsanoja...suomeksi.

Torstain reissu tehtiin draamaryhmän kanssa Manlyyn. Ehdittiin olla koulussa pari tuntia ja sitten junalla keskustaan, lauttalakon takia bussilla Manlyyn ja sitten todettiin että meillä on kolme tuntia luppoaikaa. Kauppoja kierreltiin, käytiin kahvilla ja lounaalla ja tottakai tarkistettiin ranta. Vielä oli ihmisiä ottamassa aurinkoa!! Hullut turistit *nakuttaa päätä etusormella*.
Tämänkin näytelmän olimme opiskelleet etukäteen. Olin jopa näytellyt siitä osan tunnilla. Australialainen Ruby Moon kertoi kadonneen tytön vanhemmista. Oli täysin uusia asia minulle tuntea teksti ulkoa ennen kuin näkee jonkun toisen tulkinnan. Kehno näytelmä, mutta hyvä reissu! Kotiinpäin saatiin pikalautta ja nähtiin Sydneyn iltavalaistus veden suunnalta.

Viikonlopun vietin hostperheen kanssa. Käytiin lauantaina kaupungilla China Townissa ja syömässä malesialaisessa ravintolassa ja illaksi katsomaan Darling Harbourin 21v syntymäpäivätulituksia. Malesialainen oli ehkä tähän mennessä tulisin kokemus, enkä nyt puhu mistään sweet chilistä. Nykyisen perheen mukana on tullut totuteltua mitä kummallisimpiin ruokiin ja makuihin. Kaikkea pitää maistaa, kiitos äitin opetukset. Maha siinä kääntyi ympäri kun sain haarukan suuhun!

Äitienpäivää äitienpäivää! Laitettiin Juhan kanssa aamiaispöytä koreaksi, ja nopean aamupalan jälkeen lähdettiin koko konkkaronkka markkinoille! Kierreltiin yksi iso kirpputori, mistä löytyi mm. se puinen labyrintti missä ohjataan pientä kuulaa kahdesta navikasta jottei se putoa vaarallisiin reikiin.
Sitten tarkistettiin The Rocks Market, eli Sydneyn miljonäärialueen turistitori. Kaikkea tekisi mieli ostaa, niin itselle kuin tuliaiseksi. Raha vain on kortilla, lauseen molemmissa merkityksissä.
Illalla soitin kotiin, siellä on jo Dave ottanut huoneensa haltuun. Paikkasin pikku unohduksen joten lauloin äitille paljon onnea vaan :D Kuulin Taikan äänen<3

Achievement

Sain koulutodistuksen tanaan 8.5. Siina samalla mut palkittiin yllaolevilla stipendeilla :) nyt saa aiti olla taas ylpea. Mr Steve Holzin, eli mun englannin opettajan kommentti itse todistuksessa menee nain:

As an exchange student Joonas has worked hard to not only engage with texts and concepts, but to do so in a second language. His efforts this year are indicative of a committed talented student who works well with yet is equally competent as an autonomous learner. Joonas' personal interpretation of the speaking task epitomised his insightful and perceptive nature. It has been a pleasure to work with such a mature young man and I wish him every success upon his return to Finland. -Holz

Meidän jengi

Mikä pitää minut pystyssä? Tai miksi nautin ajastani Australiassa 10 ja puolen kuukauden jälkeen? Mitä ylipäänsä teen näinä päivinä mistä nautin?
Meidän jengiin kuuluu Amy, Kyoko, Juha ja minä. Me olemme tiivis ja onnellinen perhe täällä Sydneyn kaukaisessa lähiössä. Olemme kuin perhe, tai siis, olivathan muut jo ennen minuakin, mutta voin ylpeänä sanoa että tunnen kuuluvani samaan perheeseen. Me heitetään läppää, autetaan toisiamme, väitellään, ilahdutetaan, puhutaan avoimesti ja ennen kaikkea, tuetaan toisiamme.
Tämä on asia joka pitää minut tyytyväisenä. En harrasta enää erityisesti mitään, tai juokse bileistä bileisiin, tai ole muutenkaan paljoa omilla menoillani, ellei melko yleisiä poikkeuksia lasketa. Keskityn antamaan kaikkeni ihmisille, jotka sen ansaitsevat :)

Perjantaina vietettiin Ric Simonsin kanssa saunailtaa kahdestaan. Leppoisan illan päätteeksi kun Ric lähti omille teilleen ja Amy tuli kotiin lähdettiin kahdestaan hetken mielijohteesta Wolverinen yönäytökseen.
Monet tietävät Xmen trilogiasta jotain, minä en tiennyt mitään. Se ei silti haitannut elokuvan seurantaa koska juoni loisti olemattomuudellaan ja ainoa asia mikä piti hereillä oli tauoton toiminta. Kokonaisuudessaan mieleen tuli ala-asteen matematiikka, kun vastauksen tietää ennen kysymystä?

Lauantai oli pitkästä aikaa rotarille "pyhitetty" päivä. Aamu kymmeneltä alkoi MUNA(Model United Nations Assembly) valmistelu. Tiedossa on 16.5 pidettävä tämän päivän maailmanlaajuisia ongelmia käsittelevä tapahtuma, johon nyt itsekin pääsen väittelemään. Tästä tulee mielenkiintoinen juttu :)
Illalla kun tulin kotiin ja muut olivat vielä kaupungilla hurvittelemassa tajusin ettei minulla ole avaimia ja ovet olivatkin lukossa. Huoh. Siinä sai hetken odotella kunnes naapurin Louise tuli kotiin ja hänellä sattui olemaan vara-avain. Kylmässä yössä vähillä vaatteilla olisi ollutkin melkoinen kokemus. Kai olisin tehnyt perinteiset ja mennyt saunaan nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna kello 4:00 aloitettiin Ossin, Villen ja Matiaksen kanssa ryhmäkeskustelu skypessä. Tottakai kun kaikki haluttiin linjalle samaan aikaan niin piti vähän joustaa kellonajoissa. Tai siis minä joustin. Villellä taisi olla vielä lauantai aamu, Matiaksella ja Ossilla lauantai ilta. Olipa muuten mukava jutella 2,5 tuntia poikien kanssa! Suunnitelmia tehtiin ja päivitettiin toisemme ajan tasalle sekä kerrottiin villejä tarinoita ;)

Loppupäivä meni erittäin hitaasti ja rennosti nautiskellen. Sisustettiin Jussin kanssa saunaa ja viritettiin piipun ympäri kivet. Syötiin kiinalaista, katsottiin rallia ja loikoiltiin. Taisi olla kaikille pientä sunnuntaiväsymystä ;P

Ja HEI! Hauskaa vappua! Vaikka näin vähän myöhässä. Me tehdään tänään vielä munkkeja, ja sima on jo käymässä.

Brother in arms

Lauantaina päivällä käytiin Mikan kanssa salilla. Taidan vielä ostaa kuukauden salikortin hyvin ja urheilun vuoksi. Salin jälkeen laitettiin ykköset niskaan ja hajuvettä päälle ja suunnattiin kohti illan seikkailua: risteilyä.
Raphaellen, ranskalaisen vaihtarikaverin, 18 v syntymäpäivät vietettiin St. George -joella risteilevällä huvipurrella. Paikalle tuli meidän piirin vaihtareita, Raphaellen koulukavereita sekä hostperheitä joten tunnelma oli tiivis mutta rento. Meillä oli DJ, valot, ruokaa ja juomaa ja ilta meni loistavasti.
Yöksi tultiin Joeyn hostvanhempien kyydillä kotiin. Olikin jäi yöksi kun hänen kotimatkansa olisi ollut laittoman pitkä. Alettiin siinä katsoa Mad Max -elokuvaa uudesta 32 tuuman LCD televisiosta keskiyöllä. Mad Max on australialainen toimintaelokuva vuodelta 1979 tms. Nopeasti alkoi nukuttaa ja sitte heräsinkin Kyokon ansiosta aamuyöllä sohvalta.

Maanantaina lähdettiin aikaisin aamulla ajamaan kohti sinisiä vuoria Kyokon ja Amyn kanssa. Olen käynyt jo kerran aikasemminkin Blue Mountainsilla, mutta vaihtarikavereiden kanssa. Silloin tosin satoi ja näkyvyys oli 10 metriä.
Tänään meitä onnisti ja rapean viileä syyssää tuulineen ja auringon paisteineen oli täydellinen keli kävellä ympäri luonnonpuistoa. Nyt tuli nähtyä myös tunnettu Three Sisters, joka on kolme isoa korkeaa kivilohkaretta kiinnittyneenä toisiinsa. Vesiputouksia, kaapelihissiä ja vähän lisää käppäilyä kulutti paivän nopeasti. Nyt kun alkaa talvi lähestyä niin myös valoisa aika on vähentynyt: pimeää tulee noin 6-7 maissa.

Ensimmäinen koulupäivä! Keskiviikkona kävin koulussa aamusta, ja oli todella mukava ottaa kaverit kiinni loman jälkeen. Kuitenkaan en ehtinyt olla koulun penkillä sen enempää kuin kaksi tuntia, kun Kentin tyttöystävä Jade tuli noukkimaan mut kyytiin. Tyttöparka joutuu hyvästelemään tänään rakkaansa todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa, mietin. Matkataan siis lentokentälle jonne saapuu muitakin Kentin koulukavereita sekä hänen hostperheensä.
Hyvästit on aina vaikeita, mutta niidenkin yli on päästävä. Isoja tunteita sai lukea itse kunkin kasvoilta, ja vuorosanat vähenivät mitä lähemmäs H-hetki ennätti. Kun sitten oli aika mennä läpi ovista joissa on vain yksi kulkusuunta voitte kaikki miettiä miltä tuntuu kääntää selkä omalle perheelle ja ystäville.

Paivitys

KLIK-> hurjasti uutta ja semivanhaa kuvamateriaalia <-KLIK

Kent "kenguru-kena-kerchak" Nyström

Mikan kanssa alkoi maanantai rempsakasti kaupustellessa kaupungilla. Tavattiin myös Joonas Vainio, joka asuu toisella puolella Australiaa eli Perthissä. J-V on yksi niistä 24:stä vaihtarista joiden kanssa lomailtiin noin 9kk sitten Singaporessa.
Maanantain illalliseksi pystytettiin sushipöytä olohuoneeseen ja nautittiin merilevästä Mikan, Juhan ja Kyokon kanssa. Tunnelma oli jokseenkin hauska koska 1) talossa on lähes poikkeuksetta enemmän naisia kuin miehiä ja 2) ruokapöydässä on kolme suomalaista ja yksi japanilainen. Englanniksi siinä kuitenkin toimitettiin.

Tiistaina painuttiin punttisalille ja kössiä pelaamaan. Teki oikein hyvää pitkästä aikaa antaa löysille lihaksille kyytiä. Nythän on myös niin, että perheen televisio hajosi sillä aikaa kun olimme tien päällä Queenslandissa. Hätäratkaisuksi kärsimättömille tytöille(Kyoko ja Amy, varsinkin Amy) viritin varastosta vanhan linnunpöntön antenneilla jne. Tiistaina jokatapauksessa mentiin perheen voimin kaikki mahdolliset televisiokaupat läpi...tuloksetta.

Kent
Kentistä tehdään nyt oma luku, sillä hänellä on Australiassa jäljellä enään vaivaiset kuusi päivää. Ei sen takia, että hän olisi rikkonut liikaa sääntöjä- tai siis jäänyt kiinni siitä, vaan ihan alkuperäisellä suunnitelmalla tässä vielä mennään.
Järjestettiin tiistai-iltana pieni poikien saunatuokio Mikan ja Kentin kanssa(myös heidän ensitapaamisensa) ja paistettiin makkaaraa na puhuttiin jouhevia. Kent jäi toki yöksi, mutta asiaan!
Kent Nyströn siis Porvoosta, täyttää ensi marraskuussa 18 vuotta, ja on toistaiseksi yhden aussitytön kanssa. Onhan näistä suhteista varoiteltu köhköh. Kent tuli Australiaan ASSE:n kautta (American Skandinavian Student Exchange) noin yhdeksäksi kuukaudeksi. Hänellä oli vain yksi perhe, ja olikin hyvä.
Vaikka koko vaihtovuoden välillämme oli noin puolen tunnin junamatka plus kävelyt plus ylä- ja alamäet niin meistä tuli mitä parhaimmat ystävät. Kaiken maailman seikkailuja tehtiin yhdessä ja tuettiin toisiamme. Yhteistä aikaa vietettiin varmasti paljon enemmän kuin paljon, ja silloinkin kun ei oltu yhdessä niin on hyvä olla joku jonka puoleen kääntyä, ja joka ymmärtää. Samoja asioita tässä kun käytiin läpi. Hyvittavasta yhteentörmäyksestä lähtien me olemme olleet kuin veljeksiä täällä maailman laidalla. Kiitos

Keskiviikkona käytiin lounaalla IKEAssa Ilonan ja Sofien kanssa. 20 lihapullaa per pää, muusit ja puolukkahillot. Tottakai ostin pari pakettia ruisleipää sekä tillisilakkaa. Hostäiti tilasi eteisen hyllyyn pari tasoa, ja tottakai ostin vahingossa liian lyhyitä. Käytiin torstaina vaihtamassa oikeisiin.
Kaupungille kun ehdittiin niin vaihdettiin vähän kokoonpanoa ja sulauduttiin Darling Harbourin maisemaan terassilla Mikan, Kallen ja Ilonan kanssa. Hyvä se on harjoitella suomen kieltä, kun alkaa jo tökkimään. ;P

Pohjoinen, Pohjola

Lauantaina: Amanda saapui kaupunkiin suoraan Uuden-Seelannin lomalta isovanhempiensa kanssa, joten tottahan häntä täytyi käydä moikkaamassa. Myös Aman kaveri Miky oli meiningissä mukana. Käytiin Newtownissa(Sydneyn lähiö) kiertämässä yöelämää baareissa. Ensimmäinen laillinen baari-iltani meni putkeen ongelmitta ja loppui lentokentän hotellihuoneeseen.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin Juhan ja Kyokon kanssa ajamaan Gold Coastille. Reilu 10 tunnin ajo sujui cdeitä kuunnellessa ja syvällisiä puhuessa. Gold Coastilla asuvat Juhan sisko Sirpa Sutinen sekä isä Kalle. Sirpa on naimisissa Markun kanssa ja heillä on lapset Amy ja Jason, molemmat jo aikuisia.
Viikon lomalla tehtiin ja nähtiin paljon. Heti toisena iltana lähdettiin perheillallisen jälkeen Juhan ja Kyokon kanssa Casinolle. Jättimäinen kasino oli kuin elokuvista, isoja panoksia, pokeripöytiä ja vaikka mitä muita pelejä. Kyllä me se 50 dollaria hävittiin sen siliän tien :D Australia Zoossa kummasteltiin krokotiileja, norsuja, tiikereitä, lintuja ja liskoja. Yksi yö vietettiin hienossa loma-asunnossa Sunshine Coastilla suoraan meren rannalla. Vaihtarikaveri Oliver oli myös lomailemassa Gold Coastilla, ja vietin pari päivää hänen kanssaan rannalla ja kaupoissa.
Yksi päivä pyhitettiin merelle ja otettiin Jasonin vesiskootteri ulos tallista. 90km/h tasaisella, wakeboardausta surffilaudalla ja temppuilua hyvässä 5 metrin aallokossa. Merenkäynti oli sen verran rajua etten mennyt surffaamaan kun Juha ja Jason meni vaan jäin saaren rannalle ottamaan aurinkoa. Pohjoisen sääolot: kuumaa jos aurino paistaa, vesi on lämmintä, kaikeksi harmiksi parina päivänä satoi kaatamalla.

Kävi hassu yhteensattuma, kun selvisi että Sutiset (Sirpa ja Markku) tuntee Koskiset (Ari, Pirjo jne). Löydettiin myös suomalainen leipomo valtatien varrelta ja saatiin sitten oikeaa mämmiä ja ruisleipää! rockroll

Kotiin lähdettiin ajamaan lauantaiaamuna. Noukittiin matkalla kaveri Mika Pohjola mukaan asumaan meille viikoksi. 12h ajo putkeen oli rankka kaikille, koska nyt ei tyydytty jäämään Sydneyyn kotiin vaan suunnattiin suoraan Juhan surffimökille Windangiin. Yö meni Mikan kanssa nuotiolla jutellessa poikien juttuja :)
Sunnuntaina tultiin Sydneyyn, ja tottakai me päätettiin laittaa sauna tulille. Ensin pari tuntia aherrettiin kiukaan kanssa ja saatiin siitä entistä ehompi sekä ulkonäköä paranneltua reilusti. Kurpitsakeito jälkeen laitettiin kiville saunamakkarat ja hypättiin lauteille. Kolme mahtuu kun tiiviisti istuu ja kyllä nyt lähti löylyt!

Limpsaa ja karkkia

Jo maanantaina alkoi valmistelut torstaina järjestettäviin syntymäpäiväkekkereihin. Kolmen viikon reissun jälkeen säät ovat muuttuneet hurjasti. Aamulla on, riippuen pilvien määrästä, niin viileä että teki mieli vaihtaa univormun shortsit pitkiin. Iltapäivällä on kuitenkin juuri sopivan lämmin jos pitää pitkähihaista paitaa. Koulussa olin maanantaista keskiviikkoon ja oli mukava törmätä pitkästä aikaa kavereihin ja opettajiin. Mikään ei ollut muuttunut, paitsi Steve Holz oli leikannut rastat ja parran ja saanu tyttövauvan. Wau



Torstaina Kyokon luvalla omaa lomaa jotta on tarpeeksi aikaa laittaa talo juhlakuntoon. Kent tuli iltapäivällä auttamaan, ja siinä sitten puhalleltiin ilmapalloja keuhkojen täydeltä sun muuta. Vieraslista koostui noin 20 vaihtarista + muutama Amyn kaveri. Kuuden maissa oli meininki jo kohdillaan, ceasar salaattia riitti ja booli maistui yllätys yllätys kun kulhon vieressä oli tyhjä shampanjapullo.
Musiikki soi ja porukka alkoi lämmetä tanssilattialla mitä pidemmälle ilta kului. Suomen lippu + southern cross porkkanakakku 18 kynttilällä leikattiin joskus 9 maissa, ja seuraavaksi iskettiin sauna tulille. Kyllä kaverit saunasta innostui :D talon pyyhehyllyt tyhjeni ja suihkuhuone höyrysi, taisi parhaimmillaan olla saman suihkun alla 3 poikaa ja yksi tyttö. Vieraista jäi valtaosa yöksi, laskematta sanon vajaa 20. Aamun sarastaessa sammutettiin vesipiippu ja mentiin makuulle, lattialle, koska pedit oli täynnä aiemmin sammuneita.

Pitkäperjantai:
Aamutuimaan alettiin väsätä syötävää ja siivoilemaan. Porukka haihtui aamupäivän aikana ja lopulta talo oli entisensä. Vähän hidas ja unelias päivä tämä pitkäperjantai. Käytiin kyllä elokuvissa Amyn ja parin kaverin kanssa katsomassa Monsters vs. Aliens.
Huomenna lähden tapaamaan Amandaa Sydneyyn ja ylihuomenna hostperheen kanssa viikoksi Gold Coastille. Huomenna 11.4 perheen koira Coco lopetetaan, mikä on toki raskas asia, varsinkin Jussille..

En olekaan Peter Pan

Isän käsialaa: "Pakolliset kurssit alkaa olla meidän osalta opetettu. Silti oppiminen jatkuu läpi elämän. Jos haluat, voimme aloittaa vaikka käsijarrun käytöstä mäkilähdössä." Jos saan pyytää niin kyllä. =) Ihan perusasioista ja kädestä pitäen lähdetään, kiitos.
Kiitos myös kaikille jotka jollain tapaa onnittelivat, etenkin puhelinsoitoista oma perhe, Marko, ja vesselit Ville, Ossi ja Matias. Suuri koti-ikävä yllätti kun alkoi ajattelemaan syvällisesti, mutta lohduksi bussipysäkillä oli vastassa Juha, Kyoko ja Amy kädet levällään. Synttäri-illallista vietettiin hienossa korealaisessa.

Lykätään siis tunnetut 4.4 juhlat ensi kesään ;)

Pienisuuri maailma

Vaihto-oppilaat ovat kummallisia nuoria aikuisia. Me pidetään yhtä oli tilanne mikä tahansa. Vaikka toisesta ei niin pitäisikään niin silti sitä rakastaa. Itse en tiedä muitten vaihtareiden taustoja ollenkaan ellei Oliveria lasketa, mutta silti olen heille kuin veli. Eihän ketään oikeastaan kiinnosta opetella 39 lyhyttä elämänkertaa ei, mieluummin me tehdään yhteistä historiaamme kuin "opiskellaan."
Kolme viikkoa sisältää niin paljon tarinaa, ettei siitä aleta kirjoittamaan tänne normaaliin tapaan. Videokamera tallensi suuren osan maisemista ja kokemuksista, ei toki nii parhaimpia tilanteita tietenkään. Ylpeänä voin kertoa että lähes 38 gigaa valokuvia on kovalevyllä ja kahdet varmuuskopiot luotu.

9600 kilometriä oli suurista oletuksista huolimatta täyttä unelmaa. Saatiin kylmää, kuumaa, sadetta, aurinkoa, vettä, aroa, aavikkoa ja sademetsää. Huippuhetkiä muun muassa Twelve Apostles, Cooper Pedy, Uluru sekä Great Barrier Reef. Roppakaupalla ihmissuhteita, ihastumisia ja ystäviä ja ennen kaikkea muistoja. "Been there, done that" -Juha

Huomenna lähtee poika

Koitettiin tässä viikolla tehdä Kentin kanssa dokumenttia Engadinesta, mutta kamerassa oli linssiin tullut kosteutta joten kuvauksen jäi lyhyeen. Yksi hyvä yllätys tuli vastaan kun kuvattiin lihakauppaa niin Kent taisi sanoakin jotain "on nää kivoi nää lihakaupat ei oo Suomessa näitä ei" tai vastaavaa, ja vieressä iäkäs mummo kysyi: "Puhutteko te Suomea?" Anja on asunut Engadinessa parikymmentä vuotta ja on nyt siinä 60 paikkeilla.

Perjantaina lähdettiin suoraan koulusta Kentin kanssa keskustaan koska hänen vanhempansa tulivat Australiaan vierailemaan kahdeksi viikoksi. Meillä oli hyvä jengi viettämässä iltaa: Sari (jonka luona nukuttiin itsenäisyyspäiväjuhlissa), Hanna (Kentin äiti), Roi (isä) ja itse Kenguru Nyström. Käytiin illallisella itämaisessa ja sitten jatkettiin jutun kerrontaa Sarin luona, mihin myös jäätiin yöksi. Täytyy käydä Porvoossa ensi kesänä moikkaamassa Nyströmeitä ;)

Lauantai vietettiin sitten oman perheen kanssa. Alkupalaksi käytiin New South Walesin taidegalleriassa katsomassa uutta muotokuvakilpailua, mikä oli oikeasti mielenkiintoinen. Seuraavaksi otettiin lautta Circular Quaylta Manlyyn, joka on Sydneyn yksi kuuluisista lähiöistä lähellä keskustaa. Se oli myös ensimmäinen kerta kun kuljin lautalla Australiassa! Ei mitenkään erikoista, mutta Juhan sanoin "been there, done that." Hyvät maisemat kaupungista ja puolen tunnin meri-ilmastoitu ajelu oli kuitenkin oikein jees.
Manlyssa käveltiin ja syötiin mm. sveitsiläiset Mövenpick jäätelöt. Jotenkin aika vain virtasi jalkojen alla ja meinattiin myöhästyä paluulautasta. Yksi puoliminuuttinen lisää ja oltaisiin odoteltu taas.. jonkin aikaa.

Yrjö ja Pirjo Huttunen. Juhan ystävät Yrjö ja Pirjo, ja heidän tytär Tanja, omistavat suuren ja hienon talon noin tunnin päästä Sydneystä sisämaahan. Oltiin sovittu että mennään lauantaina illalliselle ja saunaan heidän luokseen ja näin tapahtui. Tietenkin puhuimme englantia suurimmaksi osaksi koska Kyoko oli mukana, mutta onko näillä kielillä enää mitää väliä? Ihan yhtä epäselvästi sujuu kuitenkin.
Sauna oli oikea sauna, lauteet ja kiuas made in Finland. Tuoksu kohdillaan ja lämpötilat, noh, mittarin mukaan siellä 80 paikkeilla, mutta hyvää löylyä riitti! Saunasta uimaan uimasta tauolle ja sitten uudestaan. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan kuukauteen pääsin kunnon saunaan! Kyllä vieläkin hymyilyttää. :):)

Huomenna aamulla on siis lähtö kolmen viikon safarille. Nyt vielä pakkaillaan tavaroita ja lataillaan vieokameran akkuja, mutta pakko vielä hehkuttaa että kolme viikkoa, 40 vaihtaria ja yksi bussi on melko epäaidon täydelliseltä kuulostava retki. Koska takaisin tullaan 5.4, se tarkoittaa että täytän 18 tien päällä. Tytyy siis lykätä tämän vuoden "4.4" bileitä kesään heh. Se on nyt moro vähäksi aikaa kun ei voi tietää milloin pääsen kirjoittamaan ensi kerran!

HUOM jos kotoa tahtonee ottaa yhteyttä niin +61416629395 on numero. Ei se niin kallista ole ;) ja vaikka onkin niin rahaa riittää, ja vaikkei riitäkkään niin kerranhan sitä vain täyttää 18!