Paluu kotiin oli mieltä heiluttavaa ja täynnä tunteita. Lentokentällä oli perhe vastassa, ja olin hurjan onnellinen ettei muita. Siinä olisi voinut tulla hässinki.
Olen onnellinen täällä Suomessa. Johtunee siitä, että asiani täällä ovat niin hyvin. Olen kuitenkin sama kotikissa Jomppe ja erittäin suomalainen. Perhe ja suku ovat läheisiä minulle, ovat aina olleet. Täällä on minun oikea elämäni, rummuista koulunkäyntiin ja Järvenpään rantapuistosta omaan huoneese- hetkinen, eihän minulla ole huonetta!! Vaihtovuoden aikana Konsta otti minun vanhan huoneeni pysyvästi, ja nyt meillä vielä kuukauden asuva Dave Saksasta asuu Konstan vanhassa huoneessa.
Ei tämmöiset pienet asiat paljoa järkytä, nyt olen nukkunut satunnaisesti ulkona taivasalla meidän jättitrampoliinilla. 11 kuukautta henkistä koulua antoi niin paljon itseluottamusta sekä sisältöä pääkoppaan, että nyt tuntuu kuin voisin ottaa hyvän kesäloman jälkeen uuden, entistä suuremman haasteen vastaan.
Ai mitäkö? Ooooh totta puhut! Koulu! Kyllä nyt on tiedossa tiukka vuosi lukion penkillä, meinaan paljon on unohtunut opeista vuoden aikana. Toisaalta ymmärsin kuinka hieno ja hyvä kouluni on täällä kotona, joten koitan ottaa uuden perspektiivin opiskeluun ja pyrin nauttimaan siitä!
Ei muuta kuin festarikesää viettämään, viikon päästä alkaa kuukauden kesätyöt TDC oyllä. Bändin kanssa pistetään homma rullaamaan taas. Rummutus on minulla suonissa, ja ilman omaa settiä en ole kokonainen, nyt sen voin sanoa.
Kiitos hostperheille, rotareille, kavereille sekä itselleni, toivottavasti tätä tarinaa on mukava lukea vuosien kulttua.
-Joonas Linkola
Muikkua, ahventa ja siikaa
11 vuotta sitten
2 kommenttia:
Kuule Joonas - miten on niin huirjasta pikkupojasta tullut noin upeasti ajatteleva nuori ja aatteles kun vielä tuosta kehityt aikauiseksi ... hieno on sinun otteesi
Nyt on pistetty sitten Austraalia lopullisesti pakettiin. Varmaan tarinoita riittää loputtomiin ja osaa tarinoista ei voi kertoa ne pitää kokea itse.
Lähetä kommentti