Kaksi viikkoa Suomessa

Paluu kotiin oli mieltä heiluttavaa ja täynnä tunteita. Lentokentällä oli perhe vastassa, ja olin hurjan onnellinen ettei muita. Siinä olisi voinut tulla hässinki.

Olen onnellinen täällä Suomessa. Johtunee siitä, että asiani täällä ovat niin hyvin. Olen kuitenkin sama kotikissa Jomppe ja erittäin suomalainen. Perhe ja suku ovat läheisiä minulle, ovat aina olleet. Täällä on minun oikea elämäni, rummuista koulunkäyntiin ja Järvenpään rantapuistosta omaan huoneese- hetkinen, eihän minulla ole huonetta!! Vaihtovuoden aikana Konsta otti minun vanhan huoneeni pysyvästi, ja nyt meillä vielä kuukauden asuva Dave Saksasta asuu Konstan vanhassa huoneessa.

Ei tämmöiset pienet asiat paljoa järkytä, nyt olen nukkunut satunnaisesti ulkona taivasalla meidän jättitrampoliinilla. 11 kuukautta henkistä koulua antoi niin paljon itseluottamusta sekä sisältöä pääkoppaan, että nyt tuntuu kuin voisin ottaa hyvän kesäloman jälkeen uuden, entistä suuremman haasteen vastaan.

Ai mitäkö? Ooooh totta puhut! Koulu! Kyllä nyt on tiedossa tiukka vuosi lukion penkillä, meinaan paljon on unohtunut opeista vuoden aikana. Toisaalta ymmärsin kuinka hieno ja hyvä kouluni on täällä kotona, joten koitan ottaa uuden perspektiivin opiskeluun ja pyrin nauttimaan siitä!

Ei muuta kuin festarikesää viettämään, viikon päästä alkaa kuukauden kesätyöt TDC oyllä. Bändin kanssa pistetään homma rullaamaan taas. Rummutus on minulla suonissa, ja ilman omaa settiä en ole kokonainen, nyt sen voin sanoa.

Kiitos hostperheille, rotareille, kavereille sekä itselleni, toivottavasti tätä tarinaa on mukava lukea vuosien kulttua.

-Joonas Linkola

Singapore free wifi

1/3 matkasta takana. Kaikki mahdolliset ekstraturvatarkatukset kavin lapi, ja loppupeleissa 5 ekstrakiloa tuli mukaan - veloituksetta toki. Hymylla saa paljon aikaan. Korvatulehdus ei ylailmoissa ensimmaisella lennolla sattunut, paljoa. Nousun ja laskun aikana teki mieli hakata paata seinaan, mutta viela ollaan elossa. Singapore Airlinesin neitojen kanssa on kiva flirttailla. Seuraavaksi tulee vajaa 13h lento, joten nyt kavelen taalla ympariinsa ja henkisesti valmistaudun seuraavaan koetukseen.

14 tuntia jäljellä!!

Viimeiset päivät on ollu kummallista aikaa. Pahan korvatulehduksen takia olen niin sanotusti kipeä, mutta se ei silti haitannut loppusuoran spurttia. Kävin kahdesti lääkärillä kun ensimmäinen antoi pelkkiä tippoja, jotka ei kyllä tunnu auttavan vieläkään. Molemmat lääkärit olivat intiasta ja puhuivat huonompaa englantia kuin minä. Täällä saisi korvaspesialistille jonottaa kuukauden, oli sitten hätä tai hätä. Koulussa olin viimeistä päivää torstaina. Otettiin ryhmäkuvaa, tein uniformuni tpaidasta "vieraskirjan" eli kaikki kirjoittivat siihen nimensä ja jonkin viestin ja sain läksiäislahjoja.

Perjantai-ilta vietettiin Jussin kanssa Windangissa ja pidettiin ikimuistoinen ilta mistä ei paljoa muistetakaan. Voitin baarin arpajaisissa ilmaista kaljaa ja poltettiin nuotiota surffimökin takapihalla sun muuta.

Pakkaushommat on juuri saatu päätökseen ja tarkasti tulikin 23 kiloa + selkäreppu. Paljon vaatteita heitetään pois ja muutenkin kovalla kädellä täytyy tuomita tuliaisten kohtalo. Kyllä keksit pitää syödä nyt heti, joo.

Lauantaina tehtiin viimeinen projekti Juhan kanssa. Cocon, eli Jussin koiran hauta sai mullan päälle japanilaiseen puutarhatyyliin soralla muotoillun C-kirjaimen ja muuta pientä. Coco oli n 14 vuotias kun hänet lopetettiin. Tämä tapahtui reilu kuukausi sitten.

Lauantai-iltana mentiin keskustaan perheen kanssa katsomaan Fire Water esitystä Circular Quaylle. Se oli musiikki-valo-tuli-savu-efekti-show joka kertoi Sydneyn historiasta. Esitystä katsoessa tuli taijanomainen olo, kun oikealla puolella oli oopperatalo hienoine valoineen, vasemmalla puolella sataman suuri silta valoineen ja edessä palava aavelaiva, jonka vieressä lautalla ambient-bändi säestää yötä tunnetäyteisellä taustamusiikilla. Tuhannet ihmiset ajattelivat varmasti samaa: "Sydney on hieno kaupunki." Viimeinen ilta oli kerrassaan täydellinen, ja vaikka etiketin mukaan olisi pitänyt tehdä jotain todella australialaista niin me päädyimme Guylianin belgialaiseen suklaabaariin.

Huomenna lähtee kone puoli neljältä kohti Singaporea, josta matka jatkuu Frankfurtiin ja sieltä Helsinkiin. Noin 24 tunnin kokonaisuus kolmen nousun ja kolmen laskun kanssa voi olla väsyttävä, ja korvatulehduksen kanssa erittäin kivulias kokemus. Toivottavasti joku kiva tyttö istuu mun viereen matkan ajaksi :)

PIAN NÄHDÄÄN!

6 päivää jäljellä!

Viikon varrella tapahtuu ja samalla aika valuu sormien välistä kengille kuin vesi konsanaan.

Maanantaina oli viimeinen rotarykoukseni. Sanoin kiitokset klubille ja sain jäähyväiskortin.

Tiistaina lukiokaveri Janina, joka siis on vaihdossa STS:än kautta Tasmaniassa, tuli pari päivän Sydney-visiitille. Olin hänelle oppaana keskiviikkona ja torstaina, ja näytin kaikki tärkeimmät ja jutut keskustassa. Kahdessa päivässä voi nähdä kaiken. Keskiviikkona vietettiin sushi-illallinen ja saunailta, joten tottapuhuen Janinan loma täällä oli täyttä toimintaa alusta loppuun.

Perjantaina koulukaverini järjestivät läksiäisjuhlat Tylerin kotona. Teemana bileissä oli alun perin sarjakuvahahmot ja satuhahmot, mutta loppujen lopuksi asu oli vapaa. Itse pukeuduin räppäriksi, eikä edes tarvinut ostaa mitään vaatteita!;)
Kaikki koulukaverit pääsi paikalle, ruokaa ja juomaa, musiikkia ja tanssia. Olin hyvin otettu täydellisistä bileistä, ja tuntui vähän pahalta toistella kavereille vastauksia kommentteihin "Älä mene", "Et voi olla oikeesti menossa" ja niin edes päin.

Lauantaina oli Kyokon 51v syntymäpäivä. Sen kunniaksi mentiin illalla japanilaiseen ravintolaan missä ruokapöydältä löytyi muun muassa raakaa lohta, tonnikalaa, mätiä ja muita raakoja meren eläviä sekä tofua, munakoisoa, kanaa, merilevää ja perunaa mitä kummallisimmissa muodoissa ja mauissa.

Sunnuntaina päivällä siivoiltiin kotia illan koktailjuhlia varten. Alkoholia oli monta pulloa eri lajeja, ja olin ennalta etsinyt hyvän kuuloisia koktailreseptejä. Hostperhe ja muutama Amyn kaveri oli paras juhlaseura, ja ilta oli täynnä hyvää juttua ja ilmapiiri oli iloinen. Kokeilin muun muasssa seuraavat koktailit: mojito, cosmopolitan, cafe disaronno, caipirinha, windjammer ja cranberry lime.

Pidin koulussa jo jäähyväispuheen, vaikka menen vielä tulevalla viikolla kirjautumaan ulos sekä palauttamaan kirjani. Yritän myös myydä uniformuni, mutta vaikeaa siitä on päästä eroon.
Tajusin myös, että mulla on enää kuusi päivää Australiassa. Sen takia kirjoittelin pitkän listan asioista mitä olen kokeillut tehnyt, nähnyt, ja mitä vielä tahtoisin tehdä ja nähdä. En kuitenkaan enää keksinyt mitään sen erikoisempaa. Ehkä olin aktiivinen ja tein jo kaiken oleellisen :)

uusia kuvia TÄÄLTÄ

Viimeinen pojkien viikonloppu

One more round, one more wave, one more beer. Mitä vaan ja vielä yksi lisää.

Kaksi viikkoa lähtöön, ja puolet tuliaisista hankittu. Viime viikkoon mahtui lisää paikkojen tutkimista Joeyn ja Olin kanssa Sydneyssä. Perjantaina saatiin koko vaihtariporukka mukaan ja käytiin tutkimassa parlamenttitalo, hallituksen talo sekä pyhän Marian katedraali.
Ulkona pimenee jo kello viiden jälkeen ja sateita saadaan joka viikko. Kylmää tuulta ja lämpömittari vakuuttaa 15 astetta. Perjantaina tämän vaihtariporukalla tehdyn "turistikierroksen" jälkeen erottiin poikien kanssa muusta porukasta ja lähdettiin ihailemaan Sydneyn iltavaloja.
Keksittiin kävellä Harbour Bridgen yli toiselle puolelle, jotta nähdään koko keskustan valot veden yli. Tottakai saatiin sadetta niskaan ja yhden märän hupparin kanssa piti selvitä koko ilta. Hetken mielijohteesta kävin TagHeuerin kellokaupassa kokeilemassa 100 000 dollarin rannekelloa, wou.
Sillan toiselta puolelta näki todellakin kaiken mitä halusi! Oopperatalon isoihin valkoisiin muotoihin heijastettiin valotaidetta jostain, ja hitaasti vaihtuvat värit suurkaupungin yössä tekivät sateen kanssa tilanteesta elokuvamaisen.

Joey ja Oliver tulivat perjantaina yöksi meille. Käytiin saunassa ja löylytinkin Keski-Euroopan poikia kovalla kädellä. Oli juoksi ensimmäisenä ulos, Joey perässä. Minä huusin helvetisti, nenänpää paloi. Valvottiin aamu viiteen.

Lauantaina ajeltiin iltapäivällä alas Windangiin Jussin mökille. Kyoko ja Amy jäivät tällä kertaa kotiin, suosiolla. Steve tuli Juhan kaveriksi ja tacoillallista vauhditti kalja. Ilta ja yö olivat täynnä toimintaa: nuotio paloi ja biljardi, pöytäjalkapallo ja singstar oli kovassa käytössä. Aamuyöllä taidettiin pelata erä petankia ja limboakin! Valvottiin aamu neljään.

Tämä oli siis viimeinen poikien viikonloppu, ja hyvä olikin! Sunnuntaina levättiin, käytiin tsekkaamassa ranta ja ajeltiin kotiin.

KLIK->Tassa mun lempibiitsin esittelypatka<-KLIK

Koulutus

Puhunpa nyt blogin täytteeksi Australian, tai pikemminkin New South Walesin (osavaltio) lukiosysteemistä. Itse siis opiskelen Sydneyn lähiössä Engadinessa lähiön omassa lukiossa Engadine High Schoolissa.

Yleisesti Australiassa on kolme eri koulua. Peruskoulu, johon mennään kuusivuotiaana ja kestää kuusi vuotta. Lukio alkaa luokalta seitsemän, jolloin nuoret teinit ovat noin 12 vuotiaita. Lukio kestää aina vuodelle 12, mikä tarkoittaa sitä että samassa koulussa on oppilaita väliltä 12 ja 18 vuotta. Tämä tekee tunnelmasta sekavan ja koko laitoksesta eläintarhamaisen.

Engadinen lukiossa on noin 900 oppilasta, niin tyttöjä kuin poikia. Koulupuku on pakollinen kaikille, mutta ulkonäkö vaihtelee vuodesta riippuen. Aluksi tumman siniseen villapaitaan oli vähän vastenmielistä pukeutua, mutta kaikkeenhan tottuu. Valkoinen kauluspaita on kaikille vuosille sama. Tummansinisten, löysien pitkien housujen sijaan pojilla on tapana pitää saman värisiä shortseja ympäri vuoden. Helppo tapa saada sairaslomaa näin talvella, kun mielellään laittaisi aamulla pitkien housujen alle myös pitkät kalsarit.

Kouluvuosi alkaa tammikuun lopussa, mikä tarkoittaa että aloitin koulun luokalta 11 ja jatkoin tämän vuoden puolella luokalla 12. Täällä siis tehdään vuosia, ei niinkään kursseja. Yhteen vuoteen mahtuu neljä jaksoa, jotka kukin päättyvät koeviikkoon. Jaksojen varrella on pienempiä kokeita sekä kurssitöitä. Sopivasta ainevalikoimasta saa rakentaa itselleen sopivan lukujärjestyksen, mutta englanti sekä matematiikka ovat pakollisia. Englannin kielessä ja matematiikassa on eri vaikeustasoja, jotta kaikille löytyy se oikea.

Joka jakson väliin mahtuu parin viikon loma, mikä tarkoittaa että joulu-tammikuussa vietettävä kesäloma kestää vain noin kuusi viikkoa. Monet nuoret tekevät töitä samaa aikaa kuin opiskelevat, mikä on omasta mielestäni suuri ongelma täällä. Nyt nuoret stressaa liikaa työnteosta vaikka koulutkin on käymättä, ja aikaa harrastuksille tai sosiaaliselle elämälle ei jää paljoa, jos sitäkään. Liika yritys olla kypsempiä kuin oikeasti on näkyy lasten jokapäiväisissä puheissa, asenteissa ja arvoissa.

New South Walesin hallitus on myöntänyt kaikille vuoden 12 oppilaille oman läppärit, joten meidänkin kouluun tuli. Tosin me saimme vain puolet luvatusta summasta. Nekin uudet ja hyvät koneet, jotka puolivuotta sitte tulivat, ovat seisoneet kirjaston takahuoneessa käyttämättä, kun niissä ei ole käyttöjärjestelmiä/ohjelmia.
Samoin kävi hallituksen lupaamille smart boardeille. Meillä on jo muutamassa luokassa kyseinen laite, on ollut jo reilusti viime vuoden puolelta. Kuitenkin tykki, tietokone ja muut asennukset vielä puuttuvat. Liitutaulu, keikkuvat muovituolit sekä työpöydät kaiverruksineen ovat pysyneet samoina varmasti kymmenet vuodet. Minun matematiikan kirjani on luokan uusimpia, vuodelta 2000.

The Higher School Certificate (HSC) eli päättötodistus tehdään vuoden 12 loppupuolella. Tätä vastaa Suomessa ylioppilaskirjoitukset, vaikka HSC on hienosti kevyempi koetus. HSCiin jälkeen oppilaat voivat hakea jatko-opitoihin muun muassa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.
Australia suoriutui kahdeksanneksi vuoden 2006 PISA kilpailussa, joka on maailman laajuinen kilpailu verrata eri maiden koulutuksen tasoa. Suomi voitti sen.

Loppusuoran alku, 3vk

Keskiviikkona tehtiin sovitusti ja karattiin Oliverin ja Joeyn kanssa taas keskustaan. Tällä kertaa käytiin vielä kerran ihailemassa oopperataloa ja sen jälkeen yliopiston kirjastoon. "Vanha", hieno ja suuri kirjasto kaikkine valokuvanäyttelyineen (Press Photo 2009) oli niin mielenkiintoinen, että siellä paloi koko päivä.

Torstaina heräsin huonojen yöunien jälkeen ja maanittelin kun pitää kouluun lähteä. Koko matkan tuntui olevan jotenkin normaalia hiljaisempaa kaduilla, eikä oikein muitakaan oppilaita näkynyt. Kun pääsin koululle niin yksi opettaja kysyi minulta että kai tiedän että tänään on urheilukarnivaali. Voi jessus, en tietenkään muistanut. Soitin sitten parille kaverille ja kysyin että mitäs nyt, ja koska hekin jättivät tapahtuman väliin päätin kävellä takaisin kotiin.
Jussin kanssa sitten päätettiin lähteä Darling Harbourissa pidettäville rakennusmessuille. Sain jopa passin jossa lukee "Joonas Linkola, JS Building Services, Builder". Olen virallisesti rakentaja. Kyllä tuli kaikkia hienoja ideoita kerättyä ja uusia tuotteita ihmeteltyä. Infrapuna sauna pisti naurattamaan, mutta oli siellä yksi Harvian kiuaskin. Myyjä tosin ei tiennyt siitä mitään, näön vuoksi vain.

Nyt on ollut kummallisia tunteita ja aatteita liikkeellä, kun h-hetki lähenee päivä päivältä. Joskus tuntuu että jo huomenna olisi koneessa, mutta sitten herää todellisuuteen ja elää taas hetkessä. Aikataulut kiristyy, ja vaikkei olisi mitään konkreettista tekemistä niin yleinen paine kattilassa nousee pikkuhiljaa. Tämän vuoksi koitan relata aina tilanteen tullen ja olla vaan.

Olen tässä lähiaikoina kokkaillut melko paljon. Soppakauha ja leikkuuveitsi alkaa olla hyvässä otteessa, ja hyvä ruoka, parempi mieli ;) Pastat, lihat ja kasvikset menee pelisilmällä, ja hyvin meneekin!

Sain myös videokameran takaisin, mykkänä. Mikrofoni ei huollon jälkeen pelaa, joten laitoin vakuutusyhtiöön ilmoituksen. Janina Laaksonen (Järvenpään lukiosta) on tulossa vierailemaan Tasmaniasta tänne meille pariksi päiväksi kesäkuun alussa =)

Väitelläänkö?

Maanantaina 11.5 pidin rotareille Suomi-esityksen. Sunnuntaina viimeistelty powerpoint esitys sisälsi tietoa niin itse Suomesta, minusta sekä vaihtovuodesta. Mikään ei voisi mennä pieleen, ajattelin ennen esitystä. Kuitenkin uudella tietokoneella luotu PP kaikkine animaatioineen ei sitten toiminutkaan klubin vanhalla läppärillä. Kaikki animaatiot ja niihin liittyneet kuvat jäi näkemättä, kun läppärin ikivanha powerpoint ei osannut lukea uudempaa Far East koodia. Paniikkihan siinä iski, suonet alkoi turvota, mutta ilmeisen hyvin sain parilla kevyellä vitsillä itseni kuriin ja ajatukset raiteille. Meni siis esitys rennosti improvisoidessa.

Keskiviikkoaamuna sain Oliverilta viestin josko lähtisinkin keskustaan hänen ja Joeyn kanssa. Tilanne meni jokseenkin näin:
1) Puoli kahdeksalta hostäiti ja sisko tekee aamiaista ja minä herään tekstiviestiin.
2) Talo on kylmä kuin jääkaappi, ja minulla on mukavat oltavat kolmen peiton alla enkä tahdo nousta kertomaan asiasta
3) Koitan huudella peiton alta hostäitille etten mene kouluun vaan keskustaan
4) Kukaan ei kuule, joten nukahdan uudestaan.

Raikkaan syyssään tuulettamina kierreltiin keskustassa poikien kanssa, kävimme vierailemassa powerhouse museossa ja elokuvissa katsomassa The Boy in Striped Pyjamas.

Model United Nations Assembly eli MUNA:
Lauantaina osallistuttiin vaihtareiden kanssa rotarin järjestämään tapahtumaan, jossa eri maiden edustajat väittelevät keskenään nykypäivän ongelmista. Wollongongin lähellä sijaitsevassa, eteläisen pallonpuoliskon suurimmassa Buddha-temppelissä järjestetty konferenssi sai noin 100 osallistujaa. Minä olin Irakia edustavassa joukkueessa mm. Annan ja Sofien kanssa, ja väittelin kahdessa suurimmassa osiossa. Kolmen ja viiden minuutin puheet meni putkeen vaikka paineita riitti. Kokous pidettiin siis suurehkossa konferenssisalissa, ja puhujat puhuivat paikaltaan istuen tai seisten mikrofooniin virallisesti aloittaen "Mr Chairman" tai muuta vastaavaa.

Menin lauantaiyöksi Joeylle, koska sunnuntaiksi olimme suunnitelleet vuorenvalloituskävelyn. Autolla pari tuntia etelään johti meidät keskelle sademetsää Pidgeon -vuoren juurelle. Suhteellisen rankka 1,5 tunnin kiipeys rapeassa syysilmassa palkittiin huipulla mitä mahtavimmalla näköalalla. Kuvia odotellessa kerron että toisella puolella oli suuria mäkiä ja kukkuloita sekä kanjoni ja toisella puolella meri. Muutama pieni metsäpalo eteni hitaasti kaukaisuudessa samalla kun pojat mutustivat retkieväs-omenoita auringon lämmittäessä kasvoja.

Kulttuuriviikko

Tiistaina tehtiin reissu kaupunkiin englannin luokan kanssa, teatteria katsomaan. William Shakespearen kirjoittama näytelmä Richard 3 oli vallan mielenkiintoinen. Vanha englanti on kyllä taas uusi kieli minulle, mutta asiaa helpotti kun olimme opiskelleet tekstiä aikaisemmin tunneilla. Taas iski inspiraatio ja aloitin kirjoittaa uusia laulunsanoja...suomeksi.

Torstain reissu tehtiin draamaryhmän kanssa Manlyyn. Ehdittiin olla koulussa pari tuntia ja sitten junalla keskustaan, lauttalakon takia bussilla Manlyyn ja sitten todettiin että meillä on kolme tuntia luppoaikaa. Kauppoja kierreltiin, käytiin kahvilla ja lounaalla ja tottakai tarkistettiin ranta. Vielä oli ihmisiä ottamassa aurinkoa!! Hullut turistit *nakuttaa päätä etusormella*.
Tämänkin näytelmän olimme opiskelleet etukäteen. Olin jopa näytellyt siitä osan tunnilla. Australialainen Ruby Moon kertoi kadonneen tytön vanhemmista. Oli täysin uusia asia minulle tuntea teksti ulkoa ennen kuin näkee jonkun toisen tulkinnan. Kehno näytelmä, mutta hyvä reissu! Kotiinpäin saatiin pikalautta ja nähtiin Sydneyn iltavalaistus veden suunnalta.

Viikonlopun vietin hostperheen kanssa. Käytiin lauantaina kaupungilla China Townissa ja syömässä malesialaisessa ravintolassa ja illaksi katsomaan Darling Harbourin 21v syntymäpäivätulituksia. Malesialainen oli ehkä tähän mennessä tulisin kokemus, enkä nyt puhu mistään sweet chilistä. Nykyisen perheen mukana on tullut totuteltua mitä kummallisimpiin ruokiin ja makuihin. Kaikkea pitää maistaa, kiitos äitin opetukset. Maha siinä kääntyi ympäri kun sain haarukan suuhun!

Äitienpäivää äitienpäivää! Laitettiin Juhan kanssa aamiaispöytä koreaksi, ja nopean aamupalan jälkeen lähdettiin koko konkkaronkka markkinoille! Kierreltiin yksi iso kirpputori, mistä löytyi mm. se puinen labyrintti missä ohjataan pientä kuulaa kahdesta navikasta jottei se putoa vaarallisiin reikiin.
Sitten tarkistettiin The Rocks Market, eli Sydneyn miljonäärialueen turistitori. Kaikkea tekisi mieli ostaa, niin itselle kuin tuliaiseksi. Raha vain on kortilla, lauseen molemmissa merkityksissä.
Illalla soitin kotiin, siellä on jo Dave ottanut huoneensa haltuun. Paikkasin pikku unohduksen joten lauloin äitille paljon onnea vaan :D Kuulin Taikan äänen<3

Achievement

Sain koulutodistuksen tanaan 8.5. Siina samalla mut palkittiin yllaolevilla stipendeilla :) nyt saa aiti olla taas ylpea. Mr Steve Holzin, eli mun englannin opettajan kommentti itse todistuksessa menee nain:

As an exchange student Joonas has worked hard to not only engage with texts and concepts, but to do so in a second language. His efforts this year are indicative of a committed talented student who works well with yet is equally competent as an autonomous learner. Joonas' personal interpretation of the speaking task epitomised his insightful and perceptive nature. It has been a pleasure to work with such a mature young man and I wish him every success upon his return to Finland. -Holz

Meidän jengi

Mikä pitää minut pystyssä? Tai miksi nautin ajastani Australiassa 10 ja puolen kuukauden jälkeen? Mitä ylipäänsä teen näinä päivinä mistä nautin?
Meidän jengiin kuuluu Amy, Kyoko, Juha ja minä. Me olemme tiivis ja onnellinen perhe täällä Sydneyn kaukaisessa lähiössä. Olemme kuin perhe, tai siis, olivathan muut jo ennen minuakin, mutta voin ylpeänä sanoa että tunnen kuuluvani samaan perheeseen. Me heitetään läppää, autetaan toisiamme, väitellään, ilahdutetaan, puhutaan avoimesti ja ennen kaikkea, tuetaan toisiamme.
Tämä on asia joka pitää minut tyytyväisenä. En harrasta enää erityisesti mitään, tai juokse bileistä bileisiin, tai ole muutenkaan paljoa omilla menoillani, ellei melko yleisiä poikkeuksia lasketa. Keskityn antamaan kaikkeni ihmisille, jotka sen ansaitsevat :)

Perjantaina vietettiin Ric Simonsin kanssa saunailtaa kahdestaan. Leppoisan illan päätteeksi kun Ric lähti omille teilleen ja Amy tuli kotiin lähdettiin kahdestaan hetken mielijohteesta Wolverinen yönäytökseen.
Monet tietävät Xmen trilogiasta jotain, minä en tiennyt mitään. Se ei silti haitannut elokuvan seurantaa koska juoni loisti olemattomuudellaan ja ainoa asia mikä piti hereillä oli tauoton toiminta. Kokonaisuudessaan mieleen tuli ala-asteen matematiikka, kun vastauksen tietää ennen kysymystä?

Lauantai oli pitkästä aikaa rotarille "pyhitetty" päivä. Aamu kymmeneltä alkoi MUNA(Model United Nations Assembly) valmistelu. Tiedossa on 16.5 pidettävä tämän päivän maailmanlaajuisia ongelmia käsittelevä tapahtuma, johon nyt itsekin pääsen väittelemään. Tästä tulee mielenkiintoinen juttu :)
Illalla kun tulin kotiin ja muut olivat vielä kaupungilla hurvittelemassa tajusin ettei minulla ole avaimia ja ovet olivatkin lukossa. Huoh. Siinä sai hetken odotella kunnes naapurin Louise tuli kotiin ja hänellä sattui olemaan vara-avain. Kylmässä yössä vähillä vaatteilla olisi ollutkin melkoinen kokemus. Kai olisin tehnyt perinteiset ja mennyt saunaan nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna kello 4:00 aloitettiin Ossin, Villen ja Matiaksen kanssa ryhmäkeskustelu skypessä. Tottakai kun kaikki haluttiin linjalle samaan aikaan niin piti vähän joustaa kellonajoissa. Tai siis minä joustin. Villellä taisi olla vielä lauantai aamu, Matiaksella ja Ossilla lauantai ilta. Olipa muuten mukava jutella 2,5 tuntia poikien kanssa! Suunnitelmia tehtiin ja päivitettiin toisemme ajan tasalle sekä kerrottiin villejä tarinoita ;)

Loppupäivä meni erittäin hitaasti ja rennosti nautiskellen. Sisustettiin Jussin kanssa saunaa ja viritettiin piipun ympäri kivet. Syötiin kiinalaista, katsottiin rallia ja loikoiltiin. Taisi olla kaikille pientä sunnuntaiväsymystä ;P

Ja HEI! Hauskaa vappua! Vaikka näin vähän myöhässä. Me tehdään tänään vielä munkkeja, ja sima on jo käymässä.

Brother in arms

Lauantaina päivällä käytiin Mikan kanssa salilla. Taidan vielä ostaa kuukauden salikortin hyvin ja urheilun vuoksi. Salin jälkeen laitettiin ykköset niskaan ja hajuvettä päälle ja suunnattiin kohti illan seikkailua: risteilyä.
Raphaellen, ranskalaisen vaihtarikaverin, 18 v syntymäpäivät vietettiin St. George -joella risteilevällä huvipurrella. Paikalle tuli meidän piirin vaihtareita, Raphaellen koulukavereita sekä hostperheitä joten tunnelma oli tiivis mutta rento. Meillä oli DJ, valot, ruokaa ja juomaa ja ilta meni loistavasti.
Yöksi tultiin Joeyn hostvanhempien kyydillä kotiin. Olikin jäi yöksi kun hänen kotimatkansa olisi ollut laittoman pitkä. Alettiin siinä katsoa Mad Max -elokuvaa uudesta 32 tuuman LCD televisiosta keskiyöllä. Mad Max on australialainen toimintaelokuva vuodelta 1979 tms. Nopeasti alkoi nukuttaa ja sitte heräsinkin Kyokon ansiosta aamuyöllä sohvalta.

Maanantaina lähdettiin aikaisin aamulla ajamaan kohti sinisiä vuoria Kyokon ja Amyn kanssa. Olen käynyt jo kerran aikasemminkin Blue Mountainsilla, mutta vaihtarikavereiden kanssa. Silloin tosin satoi ja näkyvyys oli 10 metriä.
Tänään meitä onnisti ja rapean viileä syyssää tuulineen ja auringon paisteineen oli täydellinen keli kävellä ympäri luonnonpuistoa. Nyt tuli nähtyä myös tunnettu Three Sisters, joka on kolme isoa korkeaa kivilohkaretta kiinnittyneenä toisiinsa. Vesiputouksia, kaapelihissiä ja vähän lisää käppäilyä kulutti paivän nopeasti. Nyt kun alkaa talvi lähestyä niin myös valoisa aika on vähentynyt: pimeää tulee noin 6-7 maissa.

Ensimmäinen koulupäivä! Keskiviikkona kävin koulussa aamusta, ja oli todella mukava ottaa kaverit kiinni loman jälkeen. Kuitenkaan en ehtinyt olla koulun penkillä sen enempää kuin kaksi tuntia, kun Kentin tyttöystävä Jade tuli noukkimaan mut kyytiin. Tyttöparka joutuu hyvästelemään tänään rakkaansa todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa, mietin. Matkataan siis lentokentälle jonne saapuu muitakin Kentin koulukavereita sekä hänen hostperheensä.
Hyvästit on aina vaikeita, mutta niidenkin yli on päästävä. Isoja tunteita sai lukea itse kunkin kasvoilta, ja vuorosanat vähenivät mitä lähemmäs H-hetki ennätti. Kun sitten oli aika mennä läpi ovista joissa on vain yksi kulkusuunta voitte kaikki miettiä miltä tuntuu kääntää selkä omalle perheelle ja ystäville.

Paivitys

KLIK-> hurjasti uutta ja semivanhaa kuvamateriaalia <-KLIK

Kent "kenguru-kena-kerchak" Nyström

Mikan kanssa alkoi maanantai rempsakasti kaupustellessa kaupungilla. Tavattiin myös Joonas Vainio, joka asuu toisella puolella Australiaa eli Perthissä. J-V on yksi niistä 24:stä vaihtarista joiden kanssa lomailtiin noin 9kk sitten Singaporessa.
Maanantain illalliseksi pystytettiin sushipöytä olohuoneeseen ja nautittiin merilevästä Mikan, Juhan ja Kyokon kanssa. Tunnelma oli jokseenkin hauska koska 1) talossa on lähes poikkeuksetta enemmän naisia kuin miehiä ja 2) ruokapöydässä on kolme suomalaista ja yksi japanilainen. Englanniksi siinä kuitenkin toimitettiin.

Tiistaina painuttiin punttisalille ja kössiä pelaamaan. Teki oikein hyvää pitkästä aikaa antaa löysille lihaksille kyytiä. Nythän on myös niin, että perheen televisio hajosi sillä aikaa kun olimme tien päällä Queenslandissa. Hätäratkaisuksi kärsimättömille tytöille(Kyoko ja Amy, varsinkin Amy) viritin varastosta vanhan linnunpöntön antenneilla jne. Tiistaina jokatapauksessa mentiin perheen voimin kaikki mahdolliset televisiokaupat läpi...tuloksetta.

Kent
Kentistä tehdään nyt oma luku, sillä hänellä on Australiassa jäljellä enään vaivaiset kuusi päivää. Ei sen takia, että hän olisi rikkonut liikaa sääntöjä- tai siis jäänyt kiinni siitä, vaan ihan alkuperäisellä suunnitelmalla tässä vielä mennään.
Järjestettiin tiistai-iltana pieni poikien saunatuokio Mikan ja Kentin kanssa(myös heidän ensitapaamisensa) ja paistettiin makkaaraa na puhuttiin jouhevia. Kent jäi toki yöksi, mutta asiaan!
Kent Nyströn siis Porvoosta, täyttää ensi marraskuussa 18 vuotta, ja on toistaiseksi yhden aussitytön kanssa. Onhan näistä suhteista varoiteltu köhköh. Kent tuli Australiaan ASSE:n kautta (American Skandinavian Student Exchange) noin yhdeksäksi kuukaudeksi. Hänellä oli vain yksi perhe, ja olikin hyvä.
Vaikka koko vaihtovuoden välillämme oli noin puolen tunnin junamatka plus kävelyt plus ylä- ja alamäet niin meistä tuli mitä parhaimmat ystävät. Kaiken maailman seikkailuja tehtiin yhdessä ja tuettiin toisiamme. Yhteistä aikaa vietettiin varmasti paljon enemmän kuin paljon, ja silloinkin kun ei oltu yhdessä niin on hyvä olla joku jonka puoleen kääntyä, ja joka ymmärtää. Samoja asioita tässä kun käytiin läpi. Hyvittavasta yhteentörmäyksestä lähtien me olemme olleet kuin veljeksiä täällä maailman laidalla. Kiitos

Keskiviikkona käytiin lounaalla IKEAssa Ilonan ja Sofien kanssa. 20 lihapullaa per pää, muusit ja puolukkahillot. Tottakai ostin pari pakettia ruisleipää sekä tillisilakkaa. Hostäiti tilasi eteisen hyllyyn pari tasoa, ja tottakai ostin vahingossa liian lyhyitä. Käytiin torstaina vaihtamassa oikeisiin.
Kaupungille kun ehdittiin niin vaihdettiin vähän kokoonpanoa ja sulauduttiin Darling Harbourin maisemaan terassilla Mikan, Kallen ja Ilonan kanssa. Hyvä se on harjoitella suomen kieltä, kun alkaa jo tökkimään. ;P

Pohjoinen, Pohjola

Lauantaina: Amanda saapui kaupunkiin suoraan Uuden-Seelannin lomalta isovanhempiensa kanssa, joten tottahan häntä täytyi käydä moikkaamassa. Myös Aman kaveri Miky oli meiningissä mukana. Käytiin Newtownissa(Sydneyn lähiö) kiertämässä yöelämää baareissa. Ensimmäinen laillinen baari-iltani meni putkeen ongelmitta ja loppui lentokentän hotellihuoneeseen.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin Juhan ja Kyokon kanssa ajamaan Gold Coastille. Reilu 10 tunnin ajo sujui cdeitä kuunnellessa ja syvällisiä puhuessa. Gold Coastilla asuvat Juhan sisko Sirpa Sutinen sekä isä Kalle. Sirpa on naimisissa Markun kanssa ja heillä on lapset Amy ja Jason, molemmat jo aikuisia.
Viikon lomalla tehtiin ja nähtiin paljon. Heti toisena iltana lähdettiin perheillallisen jälkeen Juhan ja Kyokon kanssa Casinolle. Jättimäinen kasino oli kuin elokuvista, isoja panoksia, pokeripöytiä ja vaikka mitä muita pelejä. Kyllä me se 50 dollaria hävittiin sen siliän tien :D Australia Zoossa kummasteltiin krokotiileja, norsuja, tiikereitä, lintuja ja liskoja. Yksi yö vietettiin hienossa loma-asunnossa Sunshine Coastilla suoraan meren rannalla. Vaihtarikaveri Oliver oli myös lomailemassa Gold Coastilla, ja vietin pari päivää hänen kanssaan rannalla ja kaupoissa.
Yksi päivä pyhitettiin merelle ja otettiin Jasonin vesiskootteri ulos tallista. 90km/h tasaisella, wakeboardausta surffilaudalla ja temppuilua hyvässä 5 metrin aallokossa. Merenkäynti oli sen verran rajua etten mennyt surffaamaan kun Juha ja Jason meni vaan jäin saaren rannalle ottamaan aurinkoa. Pohjoisen sääolot: kuumaa jos aurino paistaa, vesi on lämmintä, kaikeksi harmiksi parina päivänä satoi kaatamalla.

Kävi hassu yhteensattuma, kun selvisi että Sutiset (Sirpa ja Markku) tuntee Koskiset (Ari, Pirjo jne). Löydettiin myös suomalainen leipomo valtatien varrelta ja saatiin sitten oikeaa mämmiä ja ruisleipää! rockroll

Kotiin lähdettiin ajamaan lauantaiaamuna. Noukittiin matkalla kaveri Mika Pohjola mukaan asumaan meille viikoksi. 12h ajo putkeen oli rankka kaikille, koska nyt ei tyydytty jäämään Sydneyyn kotiin vaan suunnattiin suoraan Juhan surffimökille Windangiin. Yö meni Mikan kanssa nuotiolla jutellessa poikien juttuja :)
Sunnuntaina tultiin Sydneyyn, ja tottakai me päätettiin laittaa sauna tulille. Ensin pari tuntia aherrettiin kiukaan kanssa ja saatiin siitä entistä ehompi sekä ulkonäköä paranneltua reilusti. Kurpitsakeito jälkeen laitettiin kiville saunamakkarat ja hypättiin lauteille. Kolme mahtuu kun tiiviisti istuu ja kyllä nyt lähti löylyt!

Limpsaa ja karkkia

Jo maanantaina alkoi valmistelut torstaina järjestettäviin syntymäpäiväkekkereihin. Kolmen viikon reissun jälkeen säät ovat muuttuneet hurjasti. Aamulla on, riippuen pilvien määrästä, niin viileä että teki mieli vaihtaa univormun shortsit pitkiin. Iltapäivällä on kuitenkin juuri sopivan lämmin jos pitää pitkähihaista paitaa. Koulussa olin maanantaista keskiviikkoon ja oli mukava törmätä pitkästä aikaa kavereihin ja opettajiin. Mikään ei ollut muuttunut, paitsi Steve Holz oli leikannut rastat ja parran ja saanu tyttövauvan. Wau



Torstaina Kyokon luvalla omaa lomaa jotta on tarpeeksi aikaa laittaa talo juhlakuntoon. Kent tuli iltapäivällä auttamaan, ja siinä sitten puhalleltiin ilmapalloja keuhkojen täydeltä sun muuta. Vieraslista koostui noin 20 vaihtarista + muutama Amyn kaveri. Kuuden maissa oli meininki jo kohdillaan, ceasar salaattia riitti ja booli maistui yllätys yllätys kun kulhon vieressä oli tyhjä shampanjapullo.
Musiikki soi ja porukka alkoi lämmetä tanssilattialla mitä pidemmälle ilta kului. Suomen lippu + southern cross porkkanakakku 18 kynttilällä leikattiin joskus 9 maissa, ja seuraavaksi iskettiin sauna tulille. Kyllä kaverit saunasta innostui :D talon pyyhehyllyt tyhjeni ja suihkuhuone höyrysi, taisi parhaimmillaan olla saman suihkun alla 3 poikaa ja yksi tyttö. Vieraista jäi valtaosa yöksi, laskematta sanon vajaa 20. Aamun sarastaessa sammutettiin vesipiippu ja mentiin makuulle, lattialle, koska pedit oli täynnä aiemmin sammuneita.

Pitkäperjantai:
Aamutuimaan alettiin väsätä syötävää ja siivoilemaan. Porukka haihtui aamupäivän aikana ja lopulta talo oli entisensä. Vähän hidas ja unelias päivä tämä pitkäperjantai. Käytiin kyllä elokuvissa Amyn ja parin kaverin kanssa katsomassa Monsters vs. Aliens.
Huomenna lähden tapaamaan Amandaa Sydneyyn ja ylihuomenna hostperheen kanssa viikoksi Gold Coastille. Huomenna 11.4 perheen koira Coco lopetetaan, mikä on toki raskas asia, varsinkin Jussille..

En olekaan Peter Pan

Isän käsialaa: "Pakolliset kurssit alkaa olla meidän osalta opetettu. Silti oppiminen jatkuu läpi elämän. Jos haluat, voimme aloittaa vaikka käsijarrun käytöstä mäkilähdössä." Jos saan pyytää niin kyllä. =) Ihan perusasioista ja kädestä pitäen lähdetään, kiitos.
Kiitos myös kaikille jotka jollain tapaa onnittelivat, etenkin puhelinsoitoista oma perhe, Marko, ja vesselit Ville, Ossi ja Matias. Suuri koti-ikävä yllätti kun alkoi ajattelemaan syvällisesti, mutta lohduksi bussipysäkillä oli vastassa Juha, Kyoko ja Amy kädet levällään. Synttäri-illallista vietettiin hienossa korealaisessa.

Lykätään siis tunnetut 4.4 juhlat ensi kesään ;)

Pienisuuri maailma

Vaihto-oppilaat ovat kummallisia nuoria aikuisia. Me pidetään yhtä oli tilanne mikä tahansa. Vaikka toisesta ei niin pitäisikään niin silti sitä rakastaa. Itse en tiedä muitten vaihtareiden taustoja ollenkaan ellei Oliveria lasketa, mutta silti olen heille kuin veli. Eihän ketään oikeastaan kiinnosta opetella 39 lyhyttä elämänkertaa ei, mieluummin me tehdään yhteistä historiaamme kuin "opiskellaan."
Kolme viikkoa sisältää niin paljon tarinaa, ettei siitä aleta kirjoittamaan tänne normaaliin tapaan. Videokamera tallensi suuren osan maisemista ja kokemuksista, ei toki nii parhaimpia tilanteita tietenkään. Ylpeänä voin kertoa että lähes 38 gigaa valokuvia on kovalevyllä ja kahdet varmuuskopiot luotu.

9600 kilometriä oli suurista oletuksista huolimatta täyttä unelmaa. Saatiin kylmää, kuumaa, sadetta, aurinkoa, vettä, aroa, aavikkoa ja sademetsää. Huippuhetkiä muun muassa Twelve Apostles, Cooper Pedy, Uluru sekä Great Barrier Reef. Roppakaupalla ihmissuhteita, ihastumisia ja ystäviä ja ennen kaikkea muistoja. "Been there, done that" -Juha

Huomenna lähtee poika

Koitettiin tässä viikolla tehdä Kentin kanssa dokumenttia Engadinesta, mutta kamerassa oli linssiin tullut kosteutta joten kuvauksen jäi lyhyeen. Yksi hyvä yllätys tuli vastaan kun kuvattiin lihakauppaa niin Kent taisi sanoakin jotain "on nää kivoi nää lihakaupat ei oo Suomessa näitä ei" tai vastaavaa, ja vieressä iäkäs mummo kysyi: "Puhutteko te Suomea?" Anja on asunut Engadinessa parikymmentä vuotta ja on nyt siinä 60 paikkeilla.

Perjantaina lähdettiin suoraan koulusta Kentin kanssa keskustaan koska hänen vanhempansa tulivat Australiaan vierailemaan kahdeksi viikoksi. Meillä oli hyvä jengi viettämässä iltaa: Sari (jonka luona nukuttiin itsenäisyyspäiväjuhlissa), Hanna (Kentin äiti), Roi (isä) ja itse Kenguru Nyström. Käytiin illallisella itämaisessa ja sitten jatkettiin jutun kerrontaa Sarin luona, mihin myös jäätiin yöksi. Täytyy käydä Porvoossa ensi kesänä moikkaamassa Nyströmeitä ;)

Lauantai vietettiin sitten oman perheen kanssa. Alkupalaksi käytiin New South Walesin taidegalleriassa katsomassa uutta muotokuvakilpailua, mikä oli oikeasti mielenkiintoinen. Seuraavaksi otettiin lautta Circular Quaylta Manlyyn, joka on Sydneyn yksi kuuluisista lähiöistä lähellä keskustaa. Se oli myös ensimmäinen kerta kun kuljin lautalla Australiassa! Ei mitenkään erikoista, mutta Juhan sanoin "been there, done that." Hyvät maisemat kaupungista ja puolen tunnin meri-ilmastoitu ajelu oli kuitenkin oikein jees.
Manlyssa käveltiin ja syötiin mm. sveitsiläiset Mövenpick jäätelöt. Jotenkin aika vain virtasi jalkojen alla ja meinattiin myöhästyä paluulautasta. Yksi puoliminuuttinen lisää ja oltaisiin odoteltu taas.. jonkin aikaa.

Yrjö ja Pirjo Huttunen. Juhan ystävät Yrjö ja Pirjo, ja heidän tytär Tanja, omistavat suuren ja hienon talon noin tunnin päästä Sydneystä sisämaahan. Oltiin sovittu että mennään lauantaina illalliselle ja saunaan heidän luokseen ja näin tapahtui. Tietenkin puhuimme englantia suurimmaksi osaksi koska Kyoko oli mukana, mutta onko näillä kielillä enää mitää väliä? Ihan yhtä epäselvästi sujuu kuitenkin.
Sauna oli oikea sauna, lauteet ja kiuas made in Finland. Tuoksu kohdillaan ja lämpötilat, noh, mittarin mukaan siellä 80 paikkeilla, mutta hyvää löylyä riitti! Saunasta uimaan uimasta tauolle ja sitten uudestaan. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan kuukauteen pääsin kunnon saunaan! Kyllä vieläkin hymyilyttää. :):)

Huomenna aamulla on siis lähtö kolmen viikon safarille. Nyt vielä pakkaillaan tavaroita ja lataillaan vieokameran akkuja, mutta pakko vielä hehkuttaa että kolme viikkoa, 40 vaihtaria ja yksi bussi on melko epäaidon täydelliseltä kuulostava retki. Koska takaisin tullaan 5.4, se tarkoittaa että täytän 18 tien päällä. Tytyy siis lykätä tämän vuoden "4.4" bileitä kesään heh. Se on nyt moro vähäksi aikaa kun ei voi tietää milloin pääsen kirjoittamaan ensi kerran!

HUOM jos kotoa tahtonee ottaa yhteyttä niin +61416629395 on numero. Ei se niin kallista ole ;) ja vaikka onkin niin rahaa riittää, ja vaikkei riitäkkään niin kerranhan sitä vain täyttää 18!

15th March to 5th April 2009

Tässä on lyhennelmä tulevasta Capricorn Rumble -safarista. 40 vaihto-oppilasta, noin kolme viikkoa ja yksi bussi! Tehdään myös videointia koko reissun ajan.

DAY 1: 15.3
Today students from 9860 will be collected from the Newcastle EntertainmentCentre. We head down the freeway and collet 9750 students from BeverlyHills. Time to head across country to Gundagai, home of the "dog on thetuckerbox".
Your Coach Captain will demonstrate how to set up and dismantleyour tents - watch carefully as you will have to pack and unpack your owntent during your adventure around Australia! Time for dinner and getting toknow your new travelling companions. GUNDAGAI

DAY 2: 16.3
Today you will visit Ballarat and visit Sovereign Hill. The Blood on theSouthern Cross is an outstanding experience which surrounds and involves theaudience in the whole historical chapter. Clever use of fantastic sound andlighting effects stirs the imagination. The thunder of galloping horses ona licence hunt, the roar of fire as the Eureka Hotel blazes, the murmur of500 diggers as they swear allegiance to their flag, the fearful clamour ofthat fateful battle at the Stockade .... all will hold you spellbound. BALLARAT

DAY 3: 17.3
Today's journey takes us through Geelong, where much of Australia's woolclip was sold in past years. Then, we commence a stunning drive along theGreat Ocean Road, 1500 ships have been wrecked along this stretch of coast -many without trace. We view The Twelve Apostles - spectacular columns ofrock rising out of the sea. Tonight we watch a spectacular sound and lightshow depicting the history of the "ship wreck coast".
Embark on a journey at Shipwrecked, an enthralling journey of discovery,tragedy, illusion and intrigue. A spellbinding chronicle of how Victoria'swestern coastline earned its cruel distinction as the Shipwreck Coast. Thisis a complete theatrical experience that magically brings to life the taleof the Loch Ard shipwreck in 1878. Discover the story of one of Australia'smost valuable shipwreck relics - the world-famous Loch Ard Peacock - which,along with a young man and woman, miraculously survived the tragicshipwreck. WARRNAMBOOL

DAY 4: 18.3
Much of today's travel is through some of the richest volcanic agriculturalarea in Australia. We travel across the Grampians and we then enter the areaknown as The Mallee. As we near the Murray River, its semi-arid landscapegives way to lush orchards and vineyards growing where the Chaffey Brothers,Canadian irrigation experts, recognised the potential of the area late inthe 19th Century. We soon enter the Sunraysia district, famous for it'sdried fruits. MILDURA

DAY 5: 19.3
Early start this morning as we leave Mildura. We commence our travelthrough Renmark, before heading North West towards the Burra. Tonight wewill sleep in a Gaol, your friendly hosts will take you on a wonderful ghosttour around the Gaol and regale you with incidents of ghost sightings,haunting and mysterious sounds. Sleep well! GLADSTONE

DAY 6: 20.3
You only have a short journey today. The Lower Flinders Ranges mark ourapproach into Port Augusta. We are now at the Gateway to Central Australia.Your wonderful Safari Cook will restock with fresh fruit and vegetables,while you wander in town and see how much money you can spend in oneafternoon! PORT AUGUSTA

DAY 7: 21.3
This morning we head North towards the heart of Australia. There are plentyof salt lakes and clay pans to see. Fields of smooth gibbers really do makeit appear as though this was the bed of an ancient inland sea. Drive throughWoomera, town centre of the famous rocket testing range. At journey's end weexplore the town of Coober Pedy, and watch an opal demonstration. Sleepunderground tonight. COOBER PEDY

DAY 8: 22.3
This morning we pass the oasis of Marla Bore, there are plenty of lizards,mulga, and saltbush in this area. Just before lunch, we cross into TheNorthern Territory of Australia near its southernmost settlement - Kulgera.At Erldunda we turn west and run along the Lasseter Highway. By sunset weare settled in our bush camp site. To-night, if it is clear, you will seemore stars than you have seen for a long, long time. BUSH CAMP

DAY 9: 23.3
Early rise this morning to view Uluru. You can discover the Base Walk andsee many rock art paintings. You can also take a tour of the CulturalCentre before enjoying a scenic helicopter flight of Uluru. We then tour Kata Tjuta, some say more brooding than Uluru. YULARA

DAY 10: 24.3
Farewell Uluru and follow the Lasseter Highway to Curtin Springs. Head forKings Creek Station and set up camp. From there we proceed to Kings Canyonwhich was used as a spectacular natural back drop in "Priscilla Queen of theDesert". The sheer walls of the Canyon rise up 270 metres, making it thedeepest gorge in Central Australia. The more adventurous may like to walk tothe rim of the Canyon, which offers spectacular views over the 'Lost City'and 'Garden of Eden'. KINGS CREEK

DAY 11: 25.3
We make our way into Alice Springs today, enjoy a short ride on a camel the"ship of the desert". Did you know that Australia is the largest exporterof Camels in the World? Camels were introduced to Australia in the late1800's to assist explorers to map Australia. When the explorers had reachedtheir journey end, they released the camels into the wild. The climate andenvironment is ideal for camels and each year many wild camels are capturedand exported to Middle Eastern countries.
We now head into a town likeAlice. We enjoy lunch at Yirrara College before heading to camp to unpack.This evening we make a spectacular musical and visual journey throughAustralia's ancient landforms and culture at Andrew Langford's 'Sounds ofStarlight' theatre. A spellbinding music and visual journey. Let theancient didgeridoo awake in you the beat of the bush, the pulse of thegalaxies. The show is rich with photographic images and special effects. ALICE SPRINGS

DAY 12: 26.3
Our sightseeing of Alice Springs starts with a visit to the look-out on topof Anzac Hill which offers an all round view of the town. See the vastspread of the MacDonnell Ranges, the Heavitree Gap, Todd River and thesurrounding desert landscape. This morning we drive around Alice Springs andsee its major landmarks before visiting Australia's unique School of theAir. The Alice Springs School of the Air - the world's largest classroom.provides an educational service for about 140 children living on propertiesor settlements covering over 1 million square kilometers of Central Australia.
We then visit the Reptile Centre where you can see ThornyDevils, frill neck lizards, large pythons up close and personal. There ishands-on fun for everyone. See huge Perentie Goannas, large pythons,venomous Snakes, 'Terry' the Crocodile. Hand feed the lizards or playwith a python. You will learn all about Australia's reptiles and have theopportunity to have your photo taken with large snakes wrapped around yourneck. This afternoon we visit the Art Centre and enjoy dinner this eveningwith the local Alice Springs Rotary Club. ALICE SPRINGS

DAY 13: 27.3
This morning, after crossing the Tropic of Capricorn, we officially enterthe tropics - feeling any warmer? The Stuart Highway takes us past thegeographical centre of Australia, Central Mount Stuart, named after anintrepid Scotsman, John MacDouall Stuart, who crossed the continent on histhird attempt! More aboriginal lore to observe at the Eggs of the RainbowSerpent - otherwise known as The Devil's Marbles. We camp tonight at Barkley. BARKLEY

DAY 14: 28.3
Continue on the Barkly Highway and resume our drive easterly across theBarkly Tablelands. Properties in this area were once owned by "The CattleKing" - Sir Sidney Kidman. Camooweal, is just across the Queensland border,a reminder of the days when the huge herds of cattle were assembled here onthe drives to and from the Kimberleys. We pass through Mt Isa, where coppermines are king and finally arrive at our home tonight Cloncurry, where thefirst Flying Doctor Service was founded. CLONCURRY

DAY 15: 29.3
The day's travel takes us across the Channel Country, an "either wet or dry"area which becomes an inland sea after the summer rain. Hundreds of millionsof years ago, Hughenden was a dinosaur playground. Even to-day, scientistsstill search the area for remains. Remaining public buildings in ChartersTowers reflect its prosperous past, when it was Queensland's richest goldmining centre. CHARTERS TOWERS

DAY 16: 30.3
We reach the Pacific Coast at Townsville and enjoy a scenic view above thetown. After this brief stopover, we turn south again, and drive past lushgreen scenery through Ayr and Bowen to the Whitsunday Passage. AIRLIE BEACH

DAY 17: 31.3
Join Ocean Rafting today as we explore on powered boats. Spend the dayvisiting the idyllic Whitsunday passage with Ocean Rafting. The raft visitsislands within the Whitsundays. Eco guides explain the impact of the modernworld on this beautiful wilderness and water surrounds. Relax on the worldfamous Whitehaven Beach, snorkel away from the crowds at Border Islandspristine reefs and explore the sacred Aboriginal caves at Nara Inlet and Lookout. AIRLIE BEACH

DAY 18: 1.4
Fields of sugarcane flank the road from Mackay, site of the world's largestsugar handling facility. Now the land becomes more suited to grazing. Thesight of the Tropic of Capricorn marker signals that we are passing throughRockhampton, the beef capital of Australia. Bruce Highway takes us throughGin Gin and the colonial/federal town of Childers. Once more we are in thetemperate zone - and it will soon begin to get cooler! We camp tonight inRaglan, south of Rockhampton in local gun club. Tonight we enjoy a roastdinner and sleep undercover. RAGLAN

DAY 19: 2.4
Today we continue South, we have left the tropical zone and are now inslightly cooler climes. We have plenty of rest stops today on our way downto the Sunshine Coast. NOOSA

DAY 20: 3.4
Early rise this morning as we head to Byron Bay. Today there is time toexplore the town of Byron Bay, visit the shops, take surfing lessons on thebeach (optional extra) or just sit and watch the world go by. Late thisafternoon head back to camp for dinner. BYRON BAY

DAY 21: 4.4.2009 JOONAS TÄYTTÄÄ 18 ON TÄMÄ HULLUA EIKÖS
Early rise this morning as we head South before arriving at our last campfor the night in Port Macquarie. PORT MACQUARIE

DAY 22: 5.4
This morning we travel into Newcastle, famous for its mining industry andfinally arrive back into Sydney, students from 9680 will be dropped off atHornsby Railway Station and students from 9750 at Beverly Hills. HOME SWEET HOME

Lähtölaskentaa

Ollaan saatu saunaan jo kiuas sisään! Enemmän saunabastun puolella. Viikko nyt oli perinteikäs kouluviikko, ainakin torstaihin asti. Tänään oli nimittäin koulukuvaus. Siitä, milloin kuvat saadaan takaisin, ei ole mitään tietoa, mutta hyvin voidaan odotella parikin kuukautta.
Koko koulun kuvaa ei jostain syystä otettu, mutta vuoden 12 kuvasta otettiin kaksi versiota: virallinen ja hieno kuva univormu päällä, ja sen jälkeen "muck-up photo" eli pilakuva, mihin kaikki olivat pukeutuneet ihan mielivaltaisesti. Itselläni oli Juhalta lainattu Suomen jääkiekkojoukkueen paita kokoa XXL.

Draama on varmaan hauskin kouluaine, vaikka välillä viekin hurjasti aikaa haastavuuden takia. Paljon on esiintymistaidot ja yleisölle puhuminen kehittyneet menneen näyttelijä-urani aikana. Sain tänään pienen palautteen opettajalta ja se meni jokseenkin näin: "During the first couple of weeks I thought that this is not going to work at all. But now the more you have been in the class you actually have improved a lot and in fact you are a source of motivation for all the others as well."

Nyt kun mulla on koulussa hyppytunteja silloin tällöin olen alkanut kirjoittaa taas biisien sanoja, suomeksi. Vähän välillä mietityttääkin miten Kamoflagelle käy kun pojat palaa yhteen ensi kesänä. Omassa päässä on hurjasti uusia ideoita ja suunnitelmia, mutta niin taitaa olla muutamalla muullakin?

Koetan vielä kirjoittaa lauantaiyöllä tai sunnuntaiaamuna lähtöraportin. Kolme viikkoa, 40 oppilasta ja yksi bussi kuulostaa kohtalokkaan epätodelliselta... ja silti niin täydelliseltä.

Mardi Gras ja muuta erikoista

Ric Simons 18v on ensimmäisen hostperheeni poika, joka tuli tammikuun puolessa välissä takaisin vuosivaihdosta Virosta. Ric ei tosin koskaan hakenut Viroon, mutta koska Viro on osa Suomen piiriä niin ykköshakupaikkana toteutunut Suomi päättyi Viroon. Ric haluaa palata takaisin suureksi osaksi hänen virolaisen tyttöystävänsä takia.
Nyt Ric on kuitenkin mun vuodella samassa koulussa. Tullaan hyvin juttuun koska meillä on elämässä hurjasti samanlaista sisältöä ja samoja mielenkiinnonkohteihta. Ric skeittaa ja surffaa ja on rennosti huipputyyppi. Tässä viimeviikkoina hän opetti mulle kuinka ratkaistaan rubikin kuutio. Cool. Vastapalveluksena toki opetin hänet jonglööraamaan ;)

Perjantaina otin kouluun pussillisen aitoja Fazerin turkinpippureita! Mielipiteitä tuli vähän laidasta laitaan, mutta koko pussi meni kuin kylmille kiville. Suurin osa sylki samantien pois, jotkut mietti hetken imeskellen ja sylki sitten, toiset innostui mausta ja imi niin vimmatusti että keskellä olevat jauheet tuli vastaan ja sylki. Epäonniset puri saman tien ja juoksi ympyrää. Eihän ne nyt niin vahvoja ole?!?!
Koulun jälkeen junalla jo perinteikkäästi wollongongiin. Junamatkat sujuu rubikin kuutiota ratkoessa ja musiikkia kuunnellessa. Iltapäivän surffi oli suuri, sanoisin jopa jättimäinen. Minulle siis. Otin virtauksen "rip" ulos merelle, sain kovasti monimetrisiltä aalloilta turpaan ja nappasin yhden takaisin rannalle. Tiedän rajani, joten jäin mielelläni rantakalliolle kuvaamaan muitten surffareitten menoa. Kyllä siellä sai muutkin turpaan itse Ahdin kädestä.

Lauantaina aamulla olin jo herätellyt toiveita pienemmästä aallokosta, mutta samaa huutoa jatkui kuulemma koko viikonloppu. Juha onkin semmoinen vesipeto että suonissakin virtaa merivesi, joten hän sai surffata minunkin puolestani. Ei sitä surffausta heti opikaan hei ;)

Otin iltapäivällä junan kotiin ja lähdin moikkaamaan koulukavereita. Illalla mentiin yhdessä Sydneyn keskustaan katsomaan Mardi Gras -nimistä tapahtumaa. Sydneyn Mardi Gras on suurin myös suurin Mardi Gras, eli homoseksuaalejen puolesta järjestetty paraati/juhla. Noh koulukavereista oli suurin osa pahasti humalassa jo junamatkalla keskustaan, joten kun olin tunnin kantanut Stanleyta niin sanoin itseni irti ja lähdin ihmettelemään bileitä yksin.
Ei mennyt kauaa kun löysin hyvän korokkeen mistä näki paraatin kaikkine puolialastomine naisineen ja miehineen tanssimassa. Hetken jo alkoi olla yksinäistä, mutta sitten löysin itselleni illan seuran: kaksi lesbotyttöä Uudesta-Seelannista! Kirjakieleksi "Hyvää päivää" eli uudeksi-seelanniksi "Kia Ora" eli aussiksi "G'day" eli suomeksi "Mo" ;) Myöhemmin seuraan liittyi mauriziolainen mies, yllätykseksi homoseksuaali...hän puhui enimmäkseen ranskaa. Hyvää juttua riitti kunnes lähdin suuntaamaan eteenpäin.
Paraatin jälkeen tavattiin Olin ja Joeyn kanssa bussiasemalla siinä 11 aikaan illalla. Otettiin bussi Olin miljonääri hostperheen kotiin ja pidettiin omat jatkot. Uima-altaan värivalot vaihtoivat väriä automaattisesti ja televisiot upposivat seiniin nappia painamalla. Ensi kerralla taidan ottaa videokameran mukaan :D

Sunnuntaina kolmen tunnin unien jälkeen junailin kotiin, ja lähdettiin lounaalle Kyokon ja Amyn kanssa kiinalaiseen ravintolaan. Yum Cha -ravintola perustui siihen että kiinalaista teetä juodessa kiertevät tarjoilijat tarjoilivat meille pieniä maistiaisia pienistä puuastioista. Vaikka ne olivat pieniä maistiaisia niin tunnin teenjuonnin jälkeen oli vatsa täynnä kaiken maailman merenelävää ja muuta erikoista.
Kotona päiväunien jälkeen jatkettiin Juhan kanssa saunaprojektia. Illalliseksi saimme kiukaaseen tulen! Tosin kiuas oli vielä takapihalla, mutta ainakin nyt tiedetään että piippu vetää. Kurpitsakeitto maistui hyvälle kiukaan ympärillä lämmitellessä, illat kun ovat jo melko viileitä.

Sain englannin puheesta 12/15! Tällä viikolla on koulukuvaus, taidan ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ottaa koko rahan edestä kuvia.

Videointia

Meidän jengi =)

Ihan alkuun laitoin huisisti uusia kuvia KLIKKAA ja KLIKKAA2
Videokamera on nyt käynyt koulussakin kahdesti. Tehtiin pieni kierros Stanleyn kanssa ja muuta hauskaa kuvausta. Kotona Suomessa sitten editoin kaikki materiaalit. Tein keskiviikkona savulohipastaa suomalaiseen makuun: paljon tilliä ;) tänään(torstai) tehdään japanilaista ruokaa Kyokon kanssa. Saunaprojektiin on uponnut paljon aikaa, ja kyllä sitä mielellään tekeekin. Italian kurssityöstä sain tyylikkäät 15/18 pistettä ja kehut opettajalta.
Aamut alkaa viiletä kun talvea kohti mennään, ja tänään jouduin laittaa tpaidan päälle pitkähihaisen! Tuulisia päiviä tulee hijalleen enemmän ja enemmän. Meillä on talossa cappuccinokone, ja kupillinen kuumaa rokkaa silloin tällöin.
Alkaa jo vähän jännittää ensi viikon sunnuntaina alkava Capricorn Rumble. 40 vaihto-oppilasta, yksi bussi ja kolmen viikon reissu ympäri Australiaa. Ei kuitenkaan länsirannikolle asti.

Gallup: kysyin koulukavereilta millaisissa taloissa he asuvat, ja 45 vastaajasta kaikilla on omakotitalo! Täällä Australiassa ei paljoa arvosteta rivareita saati sitten kerrostaloja. Täytyy tehdä Kentin kanssa pieni videon pätkä millaiselta näyttää oma lähiö. Lyhyesti kuvailtuna perustalo menee näin:
Jos tontti on 150 neliötä, niin talo on 100 ja autotalli 20. Kaikki on erittäin lähellä toisiaan, esimerkiksi minun ikkunasta on noin kolmen metrin matka naapurin ikkunaan ja välissä menee yksinkertainen aita. Karsitun pienen etupihan ja tien välissä voi myös olla aita. Etupiha on usein läntti ruohoa, joka on tietenkin leikattu lyhimmällä mahdollisella tasolla. Takapihalta löytyy usein terassi, grilli tai uima-allas, tai kaikki kolme. Muuten sekin on tylyksi leikattu nurmiläntti. Meillä tässä on suuri poikkeus: sauna. Päätieltä tulee aina hyvin kapea, joko asfaltti- tai betonitie autotalliin/katokseen.
Sitten mennään sisälle. Kuistia ei usein ole lainkaan, koska ihmiset kävelee ulkokengillä myös sisällä. Yksinkertaiset ikkunat ei suojaa talven viileiltä keleiltä eikä myöskään kesähelteiltä. Näin ollen puolet vuodesta ilmastointi tai kaasupatteri on päällä. Monissa taloissa on katossa tuulettimet, mutta lähes kaikissa on tuplaliukuovi terassille joista toinen on lasia ja toinen verkkoa.
Kokolattiamatot ovat hyvin isossa suosiossa, vaikka kengillä kävelläänkin. Ohuet seinät varmistaa että voi kuulla kun naapurissa vedetään vessa. Keittiöstä on lähes poikkeuksetta näköala televisiohuoneeseen, ja jos ei ole niin täytyy ostaa toinen televisio. Kylpyhuoneessa on usein amme, suihku sekä veeceepönttö. Nyt on muodissa ostaa katolle aurinkovoimalla toimiva vedenlämmitin, joka on näihin sääolosuhteisiin aivan oikea valinta.

Mikä on tärkeää

Australialaiselle?
-Omakotitalo, ei vuokrattu kerrostalo
-Hieno ja kallis auto
-Aina lyhyeksi leikattu nurmikko
-Kriketti

-Ystävyys eli mateship. "What is mateship? Mateship is pretending to be friends with someone who doesn’t want your job."

-Ystävällisyys. "Australians take people as they find them but we only like to find them in certain places. Like England."

-Suvaitsevaisuus. "Australians have a deep respect for a wide diversity of European cultures such as English and American."

-Demokratia. "All Australians respect democracy. Except politicians. The government respects the wishes of the people. It takes care to listen to the people and to their wishes, and then it does what it wants - in the people's best interest, of course. Or at least of America's."

Lainauksia valuesaustralia.com

Olen

Mennyt viikko oli sitten tasaista tykitystä. Olen aloittanut dieetin ja kuntopyöräilyn(koska oikeaa ei ole). Koulu täytti arkipäiviä, ja iltaisin oli aina jotain muuta toimintaa. Kohokohtia mm. keskiviikko kun leivoin kokonaisen tusinan nyrkin kokoisia laskiaispullia. Taikina räjähti käsiin mutta pitkän ja verisen taistelun jälkeen jokainen pulla uunista ulos, vähän omalaatuisina toki. Torstaina menin Sydneyn kestustaan ostamaan vesitiiviin videokameran, ja illalla mentiin Kyokon, Amyn ja Juhan kanssa katsomaan ulkoilmateatteria Kyokon koululle.
Perjantaina pidin enkun tunnilla puheen, eli luin tuon edellisen kirjoituksen tekstin. Meni rauhallisesti ja isoitta virheittä aikaan 3:45, vaikka minimi aika oli 4 minuuttia. Elämä on ;) Koulun jälkeen otin junan Wollongongiin, koska päätettiin mennä etsimään surffia Juhan kanssa vielä kun mahdollisuuksia on. Lauantai aamun surffi oli jättihyvä, kunnes Juha haki kameran ja en enää ollut liekeissä. Niin se aina menee. Lounaan jälkeen Joey liittyi seuraan ja sitten lähdettiin takaisin aalloille. Surffaus on juurikin niin kivaa kuin oletin :) Lauantai-iltana pelattiin pingistä, istuttiin nuotiolla ja tehtiin gurmee pizzoja.
Kamera toimii, mies toimii, kaikki hyvin. Soitin myös Ossille ja Mummille ihan yllätyksenä. Sunnuntaina jatkettiin sauna projektia koko päivä. Hyvältä näyttää, tästä tulee erillinen juttu saunablogiin.

Mielipide:
Jos haluaa löytää Australiasta sen rennon ja no-worries tyylisen elämänasenteen täytyy yleensä lähteä sisämaahan landelle. Kaupungin asukkaista on yleisesti jäänyt paha maku suuhun. Ne tekee omaa juttuaan ja on aivan liian kiireisiä/itsekkäitä ajattelemaan muitten puolesta. Itse kun olen käynyt pari kertaa vähän asutuilla seuduilla(aaseudulla) voin taata sen ei-huolta meiningin olevan vielä maineensa arvoinen. (poikkeukset vahvistaa säännön;)

My belonging - enkun puhe perjantaiksi

“Belonging takes time to be nurtured, to grow” –Dean Stewart

For me belonging is about acceptance, happiness in secure relationship. Concepts that illustrate the way in which one connects with others include shared experience and how belonging occurs over time.

Can I belong to Australia? The question I was thinking seven months ago. If I can, how could I do it? Before the exchange year belonging or not-belonging was nothing to worry about for me. I had been living with the same family, in the same home and having the same friends. I had grown up to belong to my home environment through years of shared experience.

On 19th July my first host father picked me up from Sydney Airport. I was still thinking in Finnish as my mind and heart were still back at home. Coming to a different country for nearly one year is like starting a new life. Obviously, I didn’t feel I would belong here. I didn’t know the area, the people, the culture, not even the two adults who I was supposed to treat as my parents. How was I meant to belong in an unstable environment, where my “new” family changed every few months?

At least I had my own sense of identity, and I know who I am. As soon as I started school I became part of something. My host family grew to be more familiar and I felt more comfortable. That’s what belonging is about, isn’t it? Feeling comfortable and being a part of something.

This is a different culture and you are different people in relation to my Finnish friends. You live your own life and do your own things, you don’t have to change because of me. As I’m the new one, I can’t make the rules. Through my experience I have learnt that to belong in certain environments you first need to learn the rules by which it functions. At the beginning of the year I was in the situation to choose whether I wanted to belong or not. I chose the first option, but that’s not all. I can’t belong just by saying “I belong here”.

In fact the difference between my past and present is so diverse that for a long time I felt unsecure, weak and alone. So what was different? First thing of course: the language. Even though I already spoke some English before I came here it’s absolutely exhausting to live with it and to translate it 24/7. Left-handed traffic, the opposite, confusing as anything. Small talk, humour, school system, values in every-day life etc. Definitely not Finland.

As in poetry, a house is a metaphor for life. So I started to build a new house. Not only the house but the foundation as well. I tried to build it in an Australian way as I wanted to belong here, not to be a tourist for a whole year. By changing myself, accepting the differences and putting a lot of effort in I was able to form relationships which lead to shared experiences. This heightened my sense of belonging as it developed over time.

A big thank you to everyone here for allowing me to belong, because after seven months I feel I do.

retkiä riittää unesta viis

Ensiksi TÄSSÄ on linkki joka toivon mukaan johtaa facebookin kuva-arkistoon kahden viikon Queensland ressiulta. Ilmoittakaa jos ei toimi :)

Pitkän reissun jälkeen oli tarkoitus mennä viikonlopun patikalle kansallispuistoon, mutta jostain hämäristä syistä koko homma peruutettiin. Vähän pettyneenä peruutuksesta olin Juhan ja Kyokon kanssa koko vklopun, mikä ei ollut huono juttu ollenkaan =) Niitten seura on laatuaikaa. Käytiin Windangissa Juhan mökillä tarkistamassa surffi, mutta kylmä, sateinen viikonloppu ei paljoa kannustanut veteen.

Maanantaina tuli uusi käänne tähän huusholliin: Amy Gribble 22v tuli takaisin Japanista. Tulin koulusta kotiin ja siinä tavattiin ensimmäistä kertaa. Heti synkkasi hyvin ja juttu luistaa, samoilla aaltopituuksilla mennään.

Torstaina lähdettiin kouluretkelle vuoden 12 oppilaiden kanssa Stanwell Tops -nimiseen viihdepaikkaan. Torstai-perjantai retki oli täyttä tykitystä ja hauskanpitoa. Leirillä oli paljon nuorille suunnattua aktiviteettia, hyvät sapuskat ja majoitukset.
Parhaat muistot jäi 16 metrin keinusta joka keinui pystysuoran kallionreunan yli, pudotusta ehkä 100 metriä, laskeutumisesta pystysuoraa kalliota valjailla ja narulla noin 15 metriä sekä Survivor kilpailusta. Kaikki hommelit tehtiin ryhmissä joten yhteishenki nousi ihan silmissä! Suhteet parani kaikkiin mielettömästi ja energiaa riitti aina perjantain aamu kuuteen, jonka jälkeen saatiin kahden tunnin unet. Perjantaina meno jatkui kunnes iltapäivällä bussi vei väsyneen kansan takaisin koululle.

Lauantaina lähdettiin vaihtareiden kanssa viikonlopun viettoon Blue Mountainsille. Retken järjesti rotarit, mutta tällä kertaa vetäjät oli väliltä 22-35 vuotta mikä teki menosta erihauskaa! Viikonlopun säät vuorilla: sumua, usvaa, sumua, sadetta, ukkosta, kylmää ja näkyvyys oli huonoimmillaan niin surkea, että 10 metrin päästä ei erottanut ihmistä tai vastaantulevaa autoa.
Meidän majatalot oli Blackheath -nimisessä kylässä, mikä oli päivällä kuin elävä kummituskaupunki katuineen ja tyhjine uimaloineen, mutta Yöllä! Huh puolenyön aikaan kun oltiin kylän puistoissa seikkailemassa ei enää mielikuvituksella ollut mitään rajaa. Majatalolla vietettiin iltaa koko vaihtariporukka vetäjien kanssa, ja taas venähti aamu viiteen kun juttu lensi Joeyn ja Olin kanssa.

Perjantai 13.

Riitta ja Mauri tulivat vastaan Wauchopen juna-asemalle, josta sitten ajettiin Port Mcquarieen. Koko viikko oli täynnä suomalaista ruokaa ja sujuvaa suomen kieltä myös sen puolesta, että vaihtarikaveri Mika Pohjola asuu täällä. Mikan vanhemmat olivat tulleet katsomaan Mikaa, joten matkasin päiväsaikaan heidän kanssa sinne tänne, ja illaksi takaisin Riitan ja Maurin luo. Käytiin mm. koalasairaalassa, eläintarhassa, maatilalla sekä viinitilalla. Paljon puhuttiin maailman menoista Mikan kanssa, ja kyllä oliki hauska nähdä lähes 7kk jälkeen! Suunniteltiin jo uutta näkemistä vaihtovuoden loppupuolelle. Viimeisenä iltana mentiin kasinolle illalliselle, ja siellä ehdin voittaa Maurin kanssa 80 dollaria kunnes vartija potki mut ulos. Alaikäisyyden harvoja haittapuolia :P
Nyt taas junassa, päämääränä Sydney. Sateinen päivä on sopivasti jokapuolella maailmaa perjantai 13. Reissu oli avartavaa ja onnistunut, ja reppuun jäi paljon hyviä muistoja, kokemuksia ja yhdet juhlahousut alennusmyynneistä. Paljon kontakteja tuli tehtyä, ja kutsuja uusintavierailulle riittää. Nyt on loman viimeinen viikonloppu käsillä, ja huominen rotari-vaellus peruutettiin viimetingassa jostain turhasta syystä(höh). Tästä alkaakin sitten ankara dieetti kerta otettiin Mikan kanssa veto että vuoden lopussa pitää olla sama paino kun alussa, jos ei, niin maksaa toiselle illan. :)

Matkalla osa 2

Keskiviikko 4.2
Iltapäivällä mentiin uusintakierrokselle Vapun kanssa Surfers Paradiseen. Puolipilvinen päivä meni kauppoja kierrellessä nollabudjetilla. Kävin uimassa Queenslandin lämpöisessä ja supersuolaisessa merivedessä kun sain hyvän päähänpiston juosta takaisin majapaikalle Burleigh Headsiin. Vappu lähti bussilla, minä rantaa pitkin jaloilla. Puolitoista tuntia juoksua hiekassa on rankka tempaus.
Torstaina pakattiin tavarat ja hypättiin bussiin parin tunnin matkalle kohti Ballinaa. Matkalle kurvattiin Byron Bayssa, joka on maailman kuulu surffikohde ja täynnä nuoria seikkailijoita, backpackereitä. Ballina on pieni merenrantakaupunki, missä Vapun veli Jorma Aho ja hänen vaimonsa Tania Aho asustaa. Takapihan piharakennuksessa asuu Jade, Jorman ja Tanian tytär, sekä hänen poikansa Nicholas 6v ja Luke 4v. Torstai-iltana lähinnä tutustuttiin ja puheltiin mukavia :)

Byron Baysta kysyttyäni Jorma heitti idean perjantaille: retki Nimbin -nimiseen hippikylään Byron Bayn kautta -Jahu!- Rantoja ja surffareita. Ihan niin kuin maailmassa ei olisi muuta? Käytiin Australian itäisimmässä pisteessä Lennox Headin majakalla.
Nimbin on tunnin ajomatkan päässä Byronista sisämaahan. Kun päästiin perille ei voinut kuin ihmetellä! Olihan siinä sievä kylä, kannabiksen puutarha ja pilviveikkojen taivas. Hippikansa oli pukeutunut asianmukaisesti hamppuun. Pääkadulla oli monia pieniä kauppoja täynnä kaikkea rihkamaa, hippivaatteita, henkeviä kapineita ja tajunnanräjäyttäjiä. Jopa kauppojen nimet ja ulkoasu kantoi kannabiksen sanaa. Nyt Billabong on Bringabong ja Rip Curl on Ripped Girl jne.
Happy Buss oli bussi joka kulki Byron Bayn ja Nimbinin välillä kuskaten nuoria matkaajia. Jotenkin eksyin paikalliseen museoon, joka oli ikivanha laho talo, mistä löytyi kaikki mahdollinen kannabikseen liittyvä tavara. Takahuoneen sohvilla istui muumion näköisiä miehiä omissa maailmoissaan, täristen, vaappuen tai muuten vaan. Huomio huomio! Kylässä on myös sairaala, yliopisto sekä oma poliisiasema, aivan keskustassa. Kerran kadulla joku tarjosi mullekkin marijuanaa.. Stop, aika lähteä kotia kohti.

Lauantaina kävin aamulenkillä tarkastamassa paikalliset rannat. Parikymmentä delfiiniä oli leikkimässä aallonmurtajan vieressä aaltojen harjalla surffaten ja hyppien noin sadan metrin päässä. Päivällä talo tuntui kuin olisi ollut Hiidenveden mökillä, sillä perheen muutkin osapuolet tulivat lapsineen paikalle. Shane, Jorman ja Tanian poika, ja hänen lapsensa Kitty ja Henri sekä Anthony ja Joanne lapsineen. Iloinen tunnelma ja lapsien hälinä toi mieleen hauskoja muistoja. Shane on kuin meidän Juha, Anthony kuin Jussi. Huipputyyppejä siis :)
Iltapäivällä mentiin koko lauma uimaan rannalle viereiseen lahteen. Laskuveden takia suojaisa lahti oli täydellinen lapsille, ja piti kävellä keskelle että vesi tuli kaulaan asti. (Lahden ja meren välissä on silta) Pian tajuttiin että sillan alla ui joku, tai ainakin sen jonkun evä näkyi varjossa. Sitten se näkyi uudestaan, ja uudestaan..
Delfiineitä!! Neljä delfiiniä, joista yksi oli selvästi vauva, oli tullut pikkukalojen perässä sillan alle pitkän matkan päähän avomerestä. Sillan kohdalla vesi virtasi ulos voimakkaasti, jonka takia kalat tulivat sinne.
Heti lähdettiin lähemmäs katsomaan luonnon delfiinejä, niitä kun ei joka päivä näe läheltä. Otin Nicholaksen hartioille ja kahlasin siltaa kohti. Muutaman metrin päästä ihailtiin näitä kummallisia olentoja, ja olin pienemmille avuksi kun ne eivät vielä uineet sujuvasti! Välillä ne hyppäsi kalan perässä suoraan kohti, ja kun laittoi pään veden alle pystyi helposti kuulemaan kuinka ne ”lauloi” (krrrrrrrrrr).
Tarpeeksi lähelle päästyäni tunsin kun oma keho alkoi resonoimaan laulun vaikutuksesta. Vettä oli vain leukaan asti, mutta piti olla varovainen jottei joutunut voimakkaan virran vietäväksi. Liikuin vielä vähän lähemmäksi, ja nyt kun katsoin kirkkaan veden alla ilman laseja näin delfiinit suoraan edessä tujjottamassa takaisin, pyörähtäen, ja taas tuijjottaen. Liikuttavaa :). Näin hyväksi onneksi ei ollut maskia tai kameraa mukana, mutta sitä kokemusta ei heti unohdakaan.

Sunnuntaina lähdettin aamulla bussilla Casinon juna-asemalle, josta junalla kohti Port Macquarieta reilu viiden tunnin junamatkalle. Kirjoitan siis täällä junassa, samalla kun Australian maaseutu viilettää ohi.

Luonnonkatastrofipäivitys: teillä asti varmaan kuullaan Pohjois-Australian tulvista ja ympäri maata olevista metsä/puskapaloista. Mua ei toistaiseksi uhkaa mikään tulva tai palo, mutta eiliseen(7.2.09) mennessä 14 ihmistä on todettu kuolleen tulipalojen takia. Tänä aamuna kuulin arvion että 117 000 hehtaaria olisi liekeissä, ja tulvat ovat oletettavasti nousemassa entistä korkeammalle. Muuta en osaa sanoa

HUOMIO: paivitetty uutinen tuhoista http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/australian_maastopalojen_uhriluku_nousee_532419.html?origin=rss

Blogit

Jos ei muuta tekemista ole, niin nyt oon lisannyt tuohon oikealle kasan blogeja joita voi lukea. Siina Amandan, Matiaksen, Villen ja Nayomin(hostsiskoni) vaihtovuositarinat, minun ja Juhan saunablogi ja oman perheeni mökkiblogi Saimaalta (Vekaranloisto).

Gold Coast, Queensland

Selkärepun saumat miettii antaisivatko periksi kun vedän vetoketjun kiinni. Keskiviikkoiltana mennään hostvanhempien kanssa Vapulle, jotta torstaina saadaan rauhallinen lähtö kentälle. Aikuiset tutustuvat lyhyesti ja sitten hyvästelin Kyokon ja Juhan reiluksi kahdeksi viikoksi. Kotimaan Jetstar niminen yhtiö lennätti meidät, minut ja Vapun, Gold Coastille naurettavalla 70 dollarin(35 euroa) hinnalla.

28.1.09 Gold Coast on Australian pohjoispäässä, ja on tunnettu turistikohde sekä surffikaupunki. Sää ja ilmasto lähenee tropiikkia. Kentällä vastaan tuli Calvin, australialais-kiinalainen mies siinä 60 vuoden paikkeilla. Calvin ja hänen vaimonsa Tanya(Vapun sisko) majoittaa meidät viikoksi Burleigh Headsiin. Sain ison huoneen juoksumatolla ja parisängyllä heh.

Ensimmäisenä iltana ei paljoa ehditty eikä jaksettu. Perjantaina ostettiin liput Vapun kanssa Sea World -nimiseen teemapuistoon. Haita, jääkarhuja(+30celsiusta!!!!!), pingviinejä, delfiinejä ja muita meren ötököitä pääsi katsomaan läheltä, jotain jopa koskemaan. Delfiinishow oli päätähuimaavan hieno, samoin merileijonashow ja water ski wipe out -extreeme show kaikkine wakeboard ja vesisuksitemppuineen. Teemapuistosta löytyi myös muutama vuoristorata, joita sitten jauhoin parin tutustumani hauskan turistin kanssa kunnes vatsa ei enää kestänyt. Yhdessä vaiheessa saatiin pieni rankkasadekuuro, vaikka säätiedotus lupasi sadetta koko päivälle.
Illalla lähdettiin Vapun, Tanyan ja Calvinin kanssa läheiseen klubiin illalliselle. Klubilla tutustuin Kristinaan(35), Tanyan tyttäreen, jonka kanssa tultiin heti hyvin juttuun. Kreikkalainen salaatti oli mainio iltapala, täytyy tehdä joskus itsekin. Yö satoi kaatamalla, ja huoneen lämpötila oli noin +30 joten uni ei heti maistunut :D

Oltiin illallisella sovittu Kristinan kanssa että lauantaina mennään shoppailemaan Pacific Fair -nimiseen kauppakeskukseen. Puoli kymmeneltä pihaan kaartoi räikeän punainen Hummer H3 ja Kristina ratin takana hyvässä virneessä. Käännettiin kaupungin katseet kun suunnattiin kohti suunnilleen Itäkeskuksen kokoista kauppamaailmaa.
Iltapäivällä palattuamme majapaikallemme samaisella Hummerilla otettiin vähän välipalaa Vapun kanssa ja tehtiin pieni retki rannalle maisemia katsomaan. Nyt oli ISO aallokko :D voi luoja mitä kerrostalon kokoisia vesiseiniä rantaa kohti vyöryi. Ja siellä surffarit menee sulavasti vedessä kuin kalat. Ehkä minäkin jonain päivänä...

Lauantai-illaksi lähdettiin Gold Coastin sydämeen, Surfers Paradiseen. Se on siis vain kaupungin osan nimi, mutta on kyllä sen ansainnutkin. Q1 on alueen korkein talo, ja maailman korkein kerrostalo missä asutaan. Käytiin katsomassa näköalat ylhäällä, kerroksessa 77. Ylöshän mentiin yhdellä maailman nopeimmista hisseistä, valmistajana toki suomalainen KONE. Kaikkea Suomalaista täällä näkeekin :) ja nyt kun tuli puheeksi, niin Hungry Jacksin(USA:n Burger King) kahvimukin kannessa lukee Huhtamäki :D
Surfers Paradise lauantai-iltana on varsin vilkas. Ferrareita, limusiineja, tyttöjä, tyttöjä, vähän vaatteita ja paljon klubeja: se on täysi bailausmaa! Siinä sai imeä itseensä yöelämää ja hyvää tunnelmaa täysin palkein. Syötiin pizzat ja jäätiin katsomaan pientä jazz konserttia. Täällähän viihtyisi kavereiden kanssa ;)

Sunnuntai päivällä mentiin Calvinin ja Tanyan perheen kanssa kiinalaiseen lounaalle. Siellä hyvää ruokaa mm. kanawokki, lihawokki, friteerattuja mustekaloja ja muuta...riisin kera. Iltapäivällä tehtiin Vapun kanssa muutaman tunnin kävelyretki läheiselle kukkulalle, eli viidakkoon.
Aluksi merenrantaa seuraten ajattomassa lehtipuiden muodostamssa tunnelissa, johon valoa juuri ja juuri pääsi läpi sekä taustalla meren kohina. Sitten polku alkoi nousta kukkulan päälle, ja reilun nousun jälkeen kasvusto muuttui täysin. Nyt puita vai siellä täällä, jotain kummallisia villi kalkkunoita pomppi ympäriinsä ja wau mitkä näköalat!

Gold Coastilla on viisi noin Linnanmäen kokoista huvipuistoa/teemapuistoa. Maanantaina lähdettiin Vapun, Calvinin, Tanyan, ja Tanyan toisen tyttären kanssa Dreamworldiin, jota pidettiin viidestä puistosta parhaana. Siellä oli eläinpuolella tiikereitä, krokotiileja, kenguruita ja muuta mielenkiintoista. Laitepuoli oli varsin räväkkää eikä haitannut vaikka pitikin mennä yksin kaikkiin vekottimiin. Aina sitä osui joku kiva tyyppi viereiselle penkille ;)
Flowride oli tekoaalto, eli ramppi mihin puskettiin armottomasti vettä jotta siitä muodostuisi meren aaltoa vastaava. 5 dollarilla sai bodyboardin puoleksi tunniksi ja ei muuta kun menoksi! Pari hyvää vuoristorataa, vapaapudotus ja muutamat muut vatsansekoittajat vei koko päivän.
Illalla tehtiin caesar salaatti ja katsottiin Tanyan ja Calvinin kuvia ja videoita Suomen lomalta. Suureksi yllätykseksi Järvenpääkin oli päässyt nauhalle! Rantapuisto vihreine ruohoineen ja Jannekadun torin yksinäinen marjateltta. Tuli vähän haikea olo pakko myöntää. Suomessa on muuten paljon parempaa ruohoa kuin täällä! :D

Tiistai. Vapun kaveri Lynn poimi meidät aamulla ja suunnattiin vuorille reilu tunnin päähän. Nousua riitti ja riitti, ja näköalat parani koko ajan. Tamburin Mountain on pieni kylä vuoren päällä, vaan eipä mikä tahansa kylä! Keski-eurooppalaista tyyliä, eli saksalaista ja sveitsiläistä vuoristotyyliä edustavat talot, b&b:t ja putiikit sekä ainutlaatuinen luonnon vihreys loi mystisen tunnelman. Raikas, kostea ja viileämpi vuoristoilma eroaa reilusti kaupunkiin. Kylässä oli paljon kahviloita, joissa kahvi tehdään omista pavuista, suklaa-, käsityö- ja taidepuoteja sekä taidekauppoja. Paljon viinitiloja, paikallinen olutpanimo ja juustotehdas.
Kummallisin kauppa oli saksalainen kellokauppa täynnä seinä- ja kaappikelloja.
Aika lensi kun käppäili pääkatua pitkin ja täytti suun maistiaisilla makeispuodista ja seuraavaksi huuhtoi alas viinillä. Parhaat palat löytyi juustotehtaasta, jossa 18kk vanha ceddar suli kitalakeen kiinni :D (tätä on kai Matiaksen arki). Mielen tyyssija. Käytiin myös katsomassa kiiltomatoluolaa, jossa kymmenet tuhannet kiiltomadot loi pimeyteen täydellisen tähtitaivaan. Takaisin maan pinnalle!

Illalla mentiin Kristinan luo syömään, ja onhan siinä kokki! Olin ajatellut olla dieetillä tämän reissun ajan, mutta vähän kohtalo pistää vastaan :P Kristina taitaa myös drinkit, ja kaikkeahan pitää aina kokeilla, niin äiti opetti. Illan erikoisin: kuuma sake(riisiviini).

Muistutus, muisto

(torstai) Pidettiin vajaa 2h skypepuhelu Matiaksen kanssa joten pääsin nukkumaan kolmelta yöllä.
Perjantaina oli hostsiskoni Nayomin toiseksi viimeinen päivä ennen hänen lähtöään Japaniin vuodeksi. Kahdessa viikossa meistä tuli huippuläheisiä ja vähän harmitti jo etukäteen kun tiet eroavat niin nopeasti.
Mitä lähemmäs lähtö tuli, sitä enemmän tiesin miltä hänestä tuntuu, ja juteltavaa oli huisin paljon. Pystyin myös antamaan ohjeita ja tavallaan valmistelemaan siskoa vuotta varten. Lähdin Nayomin seuraksi keskustaan moikkaamaan hänen sukulaisiaan päiväksi. Sydneyssä on päällä Sydney-festival, joten koko kaupunki hälisi ja jokapuolella oli esityksiä tms tapahtumaa.
Illalla pidettiin Nayomin "viimeinen ateria" perheen ja hänen parhaitten ystäviensä kanssa. Pork and veggies(vegetables) valkoviinin kera oli hyvä valinta. Ilta oli erimukava, puhelias ja rento. Matkalaukkua pakattiin pitkälle yöhön asti, ja kun 20 kilon raja ylittyi viidellä päätin auttaa vähän ja takavarikoin puolet tuliaissuklaista, huulipunakokoelman, kirjoja ja muuta vähemmän pakollista :)
Lauantain aamu alkoi lenkillä paikalliseen maitokauppaan Woolworthsiin, josta käväisin meille tarvikkeet pannukakkuihin. Nayomi on pannarimestari ja heitteli aamupalaksi lautasille herkulliset banaanipannukakut. Tunnelma oli juuri niinkuin omankin lähdön aikaan: hämmentävä, odottava. Kaikki tuntui niin eiliseltä, ja luin Nayomin naamalta juuri samat tunteet kuin oman lähtöni juurella: tyhjyys vallitsi pääkoppaa. Parit kaverit tulivat vielä moikkaamaan ennen lentokentälle lähtöä. Koko lähtöseremonia sai mut muistamaan puolen vuoden takaiset tapahtumat, ja tuli siinä vähän haikea olo. Kentälle tuli perhe ja parhaat ystävät niin kuin itsellein. Kuvia vielä otettiin kun ehdittiin, viimeisiä neuvoja heiteltiin ihan kuin niitä muistaisi viiden minuutin päästä itsekkään. Lopuksi halaukset ja se oli siinä.


Lauantai-illalla lähdettiin perinteisesti Juhan mökille. Seuraavan aamun surffit sujui mukavasti kunnes teloin oikean jalan pohjan johonkin tuntemattomaan terävään. Moikattiin Juhan Sirkka-tätiä ja sitten lähdettiin korjaamaan jalkaa. Paras lääke oli pieni ruskea pullo jossa oli etiketti mandariiksi tms. Niin vahvaa puhdistusainetta en ollut vielä kokeillut ja hampaita purren tungin lisää myrkkyä haavaan. :D Aloitettiin saunaan kiukaan modaaminen(saunablogi).

Illaksi mentiin Juhan ja Kyokon ystäville kylään maaseudulle. Wolfgang Saksasta ja Joe(vaimo) Irlannista oli kyllä loistavaa juttuseuraa. Wolfiella oli varastossa Suomen viiri, joka vedettiin salkoon. Sitten löydettiin perunatykki ja innostuttiin ampumaan tennispalloja taivaalle lynx-deodorantin voimin. Oli kyllä viihdeilta paikallaan.
Yöllä ei voinut tyynen sään vuoksi muuta kuin ottaa lamput ja haavit ja lähteä pyydystämään katkarapuja :D edelliseen epäonniseen reissuun verrattuna tämä oli menestys. Saalis jopa noin 20 rapua. Keiteltiin ravut yöpalaksi ja kaaduttiin sänkyyn.

26.1 Australia Day
Maanantaina oli juhlapäivä, Australian "itsenäisyyspäivä". Vietettiin päivä Olin ja Joeyn kanssa Wollongongissa, missä tunnelma oli katossa ja ihmiset kaduilla. Osallistuttiin rotarin hyväntekeväisyys kilpailuun bedraceen, missä työnnettiin sairaalapetejä kilpaa. Meidän joukkue tuli kolmanneksi suurien pinnistelyjen jälkeen. Juoksin jalan haavasta huolimatta, mikä ei ollut ehkä viisas veto. Hauskaa pidettiin koko päivä kaupungilla ja rannalla, illalla ilotulitusten jälkeen mentiin Joeyn kotiin. Illan vietto jatkui biljardilla ja elokuvilla, ja aamu viideltä todettiin hauskanpidon olevan ei-enää-niin-hauskaa.

Nyt aletaan kokkailla Kyokon kanssa thairuokaa. Huomenna käyn koulussa moikkaamassa kavereita ja opettajia, koska torstaina lähden Vapun kanssa kahdeksi viikoksi Gold Coastille pohjoiseen. Saunablogi http://saunabastu.blogspot.com/

Maalaus-maanantai: eteiseen asennettiin uudet vaatekaapit ja eteinen sekä kodinhoitohuone maalattiin. Itse olin pensselimestari, Juhalla rulla. Jätettiin maalit kuivumaan ja pakattiin auto ja ajeltiin taas Juhan mökille etelään, tällä kertaa kahdestaan(ja koira). Illalla istuttiin pihalla ja kerrottiin tarinoita tähtitaivaan alla.
Tiistaiaamuna laudat kainaloon ja etsimään surffia. The Farm oli taas paras paikka, se kun tuulelta suojassa ja hyvin vähän eloa. Vähän petyttiin aaltojen kokoon, mutta kivaa oli. Ainakin opin istumaan laudan päällä aaltoja odotellessa. Surffin jälkeen päiväunille, ja sitten takaisin rannalle. Harmiksi meri oli tyyni eikä vaivauduttu edes uimaan. Illallinen käytiin syömässä paikallisessa kiinalaisessa. Otettiin ateriat kalleimmasta päästä ja hintaa per pää tuli n. 4,5 euroa. Naurettavaa
Illalla todettuamme sään otolliseksi ravustamiseen viriteltiin lamput ja verkot kasaan. Toinen akku oli sulanut laturissa joten mentiin parina yhdellä akulla. Huono akku sekaroskikseen, täällä kun ei paljoa luonnon päälle ymmärretä. "Chuck it"
Kun veteen päästiin niin alkoi tuulla pirusti, niin ettei veden läpi enää nähnyt, seuraavaksi pienlentokoneen kokoinen pelikaani lensi yli tuoden mukanaan sievoisen rankkasateen, ssitten alkoi ukkostaa ja todettiin tyhjin haavein että oli aika. Ukkosmyräkän alta nukkumaan.
Keskiviikkoaamuna hitaasti ylös ja autolla etsimään aaltoja. Pari rantaa saatiin kiertää että löydettiin hyvä surffi. Oli jostain syystä vaikean tuntuista vaihteeksi, mutta lopussa alkoi sujua. Päätin jättää päivän toistaiseksi parhaan vedon myös viimeiseksi, jotta pysyy hyvä maku suussa(lukuun ottamatta suolaa).
Ajeltiin slummien läpi hakemaan lounas Wollongongin parhaaksi palkitusta leipomosta, ja kyllähän se juustopekonipiiras, josta juusto oli ilmeisesti unohtunut, maistui rankan vedenkauhomisen jälkeen. Päivä meni autoa siivotessa ja pestessä, ja niinpä 12 vuotta vanha Nissan maasturi nuoreni parilla vuodella. Jos renkaat on puhtaat, niin auto on puhdas ;)

Torstaina oli odotettu paintball-päivä kavereiden ja parin opettajan kanssa. Neljä kenttää, kaksi peliä per kenttä, juoksu sekä free will. 800 kuulaa, maskit ja haalarit, ilman lämpötila siellä 30 paikkeilla ja aurinko paistaa vimmatusti. Menoa riitti, osumia otettiin vastaan ja annettiin tuplasti takaisin. Lipunryöstössä tein meidän joukkueen ainoan pisteen, joka riitti tasapeliin. Juoksussa ampuva joukkue oli mäen päällä ja toiset juoksi paikasta A paikkaan B aseitta. Free will oli viimeinen "lippaiden tyhjennys kierros" jossa kaikki oli vastaan kaikkia ja ammuttiin ja juostiin pienellä aukiolla summanmutikassa. Hiki valui alkuminuuteista suihkuun asti, ja päivän jälkeen laskin itsestäni noin 20 mustelmaa. Juoksin lujaa ;)

Rakentaa

Torstaina mentiin vaihtariporukalla Sydneyyn hyvästelemään Danielaa, joka oli täällä vaihtarina Brasiliasta. Dan tuli puoli vuotta meitä muita aikasemmin, joten lähti myös aikaisemmin. Vielä keskustaan saavuttuamme sää oli tappava kuuma, siinä 38 astetta varjossa. Otettiin bussi Coogee beachille, ja kun saavuttiin rannalle niin taivas oli täynnä pilviä ja mustat ukkospilvet läheni hurjaa vauhtia. Ei haittaa vetee vaan! Aallokko oli suuri, ja turpaan tuli oikein asenteella kun bodysurffasi aallon harjalla kunnes se hajosi rantahiekkaan, minä alimmaisena. Sitten alkoi ukkostaa ja sataa niin vimmatusti että piti pysyä vedessä kun sadepisarat oli kuin kiviä ihoon osuessaan. Heihei Dan :)

Perjantaina lähdin aamulla Joeyn synttärikutsuille. Aika bailausta aamu viiteen, texas holdemia, trampoliinia, biljardia, uima-allasta, leffaa ja ruokaa ja juomaa. Paikalla myös Oli, pari Joeyn paikallista kaveria ja perhetuttuja.


Näinpä lauantaina otettiin alkupäivästä rauhallisemmin. Virkistäydyttiin ja käveltiin tunti juna-asemalle. Illalla hostsisko järjesti omat pienimuotoiset läksiäiset, johon tuli kasa hänen kavereita. Karaoke soi ja läppä lentää. Kaikki kaverit jäi yöksi joten aamun "party breakfast" oli Juhan bravuuri: pekonia ja munia grillistä paahtoleivän väliin.

Sunnuntain pienimuotoinen perheretki vei enemmän ja vähemmän väsyneet sankarit rannikolle luontoretkelle. Tarkoituksena oli löytää aboriginaalejen kivikaiverruksia rantakallioilta. Kenguruita, valaita sun muita elukoita, kaiverrettu kallioon. Itse kokeilin raapustaa kivellä omaa niemäni, mutten saanut aikaan naarmuakaan.

Viimeinen perhe, kolmas kerta toden sanoo

11.Sunnuntai. Pakkaa huone matkalaukkuun, siivoa, kiitä ja katoa.

Juha Sillan, Kyoko Gribble sekä hostsiskot Nayomi ja Amy muodostavat uusioperheen osoitteena 24 Burraddar Avenue, Engadine 2233, Sydney NSW. Juha on syntynyt Suomessa, mutta muutti perheineen Australiaan n. 12 vuotiaana. Kyoko on sitävastoin Japanista, mikä värittää lähtöasetelmaa entisestään mikä on erimakeeta! Olin jo aikaisemmin tavannut muut paitsi Amyn, joka on vielä vajaa kuukauden Japanissa opiskelemassa. Nayomi taasen lähtee parin viikon päästä vaihto-oppilaaksi Japaniin.

Ensimmäisenä iltana puheltiin mukavia, kokattiin sushia ja suunniteltiin tulevaisuuden menoja. Talossa on vielä pieni remontti päällä, mutta niinhän se on aina ;) oikein hyvin alkoi uuteen perheeseen tutustuminen, ja kevyin mielin sai unta.

Maanantaina lähdettiin aamupäivällä Juhan kanssa ajelemaan etelään hänen mökilleen, ja Kyoko ja Nayomi tulee perässä. Wollongongin lähellä, rannalta kävelymatkan päässä oleva mökkipahanen ei ulospäin näyttänyt juuri miltään. Sitten tulin takapihalle ja vau mikä surffimaja! Lautoja reipustettu kattoon ja seinille, ja mieletön määrä kaikkea jännittävää rompetta ympäri maailmaa. Käytiin ajelemassa volvon vanhalla urheiluautolla rantoja ja tarkistettiin surf (katsottiin aaltoja).
Viereisellä rannalla (Sharkie beach) oli tapahtunut haihyökkäys, joten poliiseja ja helikoptereita oli joka paikassa. Paikallisradiossa kuulutettiin että sukeltajaa oli purrut härkähai, mutta että mies oli lyönyt haita nyrkeillään ja selvinnyt. Iltapäivällä otettiin siis laudat ja märkäpuvut ja hypättiin veteen. Sain Juhalta ns shortboardin, joka on tarkoitettu jo kunnon menoon. Aika harjoittelua se vielä on, varsinkin lyhyellä laudalla ”isossa” aallokossa. Turpaani sain mereltä moneen otteeseen :D vettä vastaan on turha koittaa tapella. Ei haita näköpiirissä.
Mentiin vielä koko perheen voimin kävelemään rannalle auringonlaskuun, tosin pilvet oli pahasti edessä. Illalla tehtiin yhdessä hyvä ceasar salaatti. Kana grillattiin avotulella ja tunnelma oli mitä parhain. Huomasin kuinka hyvin tultiin juttuun, ja että sain olla kaikessa osallisena, mikä ennen oli jäänyt vähiin. Nuotion äärellä puheltiin puoleen yöhön. Surffaus on rankkaa touhua, kerrassaan väsyttävää.
Aamu 7.30 herätys, hiljaisin askelin karattiin Juhan kanssa taas rannalle laudat kainalossa. Sen vuorokauden aikana suurin laskuvesi ja nousuvesi viiteentoista vuoteen oli toden totta hienon näköinen, ja samaisesta syystä haitkin oli oletettavasti lähellä rantaa. Ne kun seuraa kaloja jotka ajautuu kohti mannerta vuoroveden voimasta. Muutama tuntia surffausta, pää ja maha täynnä suolavettä, olkapäät herkkänä veden kauhomisesta ja hymy huulilla palattiin mökille, nukkumaan. Suunniteltiin siinä Jussin saunaprojektia, joka on toistaiseksi leikkimökki Engadinen takapihalla, mutta hyvä siitä tulee!
Tullaan Nayomin kanssa tosi hyvin juttuun, ja meillä onkin paljon puhuttavaa koska hänkin on pian vaihtari. Iltapäivällä tytöt lähti kotiin ja pojat lähti etsimään lisää aaltoja. Tällä kertaa löydettiin lähes tyyni laguuni, mihin tuli aaltoja niin Juhalle (siis ISOJA aaltoja) kuin mullekin (vähän pienempiä). Aurinko helotti kuumasti ja vesi on lämmintä. Homma alkoi sujua hyvin, ja loppujen lopuksi seisoin kaikille aalloille jotka nappasin. Ensimmäinen puhdas surffi isolla ja rikkoutumattomalla aallolla shortboardin päällä oli jotain <3 Illaksi suunnattiin väsyneinä kotiin Engadineen. Kyoko oli valmistanut semmoista thairuokaa illalliseksi, ai että oli gurmee.

Keskiviikko: taas herättiin aikaisin aamulla kun päätettiin tehdä päiväretki Ikeaan. Khyllä täällä on IKEA, lähes kaikkine samoine tuotteineen kuin Suomessa. Lounaaksi toki ruotsalaisia lihapullia puolukkahillolla ;) törmäsin sattumoisin pariin suomalaiseenkin nuoreen. Olivat menossa katsomaan Jarkko Niemistä Sydney Openiin. Piti myös ostaa oma puolukkahillopurkki sekä näkkileipää ”ruotsalaisen ruoan osastolta.”

Olin edellispäivien vaikutuksesta lopen uupunut joten päätin ihan olla kotosalla ja auttaa kotiaskareissa. Juhan kanssa askarreltiin taulun kehyksiä puusta takapihalla, ja autoin Nayomia hänen uuden MacBookin kanssa. Ihan ikävä mäkkejä :) nyt on hurjasti menoa ja tuloa tiedossa lähipäivinä. Hang loose!

Kohti ääretöntä ja sen yli

Jalkaa jalan eteen. Vihdoin sain aloitettua isän matkalle antaman kirjan 'Matka Ixtlaniin' kunnolla. Kannen sisäpuolella on mun mielestä liikuttava ja hieno viesti iskältä:  ”14.7.2008 Joonakselle Australiaan vaihto-oppilaaksi lähdön aattona. -Tärkeää ei ole perille pääsy vaan matkalla olo- t.Jouni”

Kävellen on hyvä matkata, ainakin kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Täällä kävelen päivästä toiseen, välillä juoksen ja harvemmin rullaan skeitillä. Tiistaina tehtiin Kentin kanssa seitsemän tunnin patikointi rantaviivaa pitkin etelään. Ensin junalla Stanwell Parkkiin(missä ennen kävin hengenpelastusta) ja sieltä aloitettiin talsimaan kohti Bulli -nimistä rantakylää. Vaikka lämpötila oli laittoman korkea ja aurinko helotti piinallisesti niin meren vieressä kävely oli täyttä nautintoa. Tottakai käytiin uimassa, otettiin paljon kuvia ja löträttiin aurinkorasvalla :) matkan varrella oli myös monista automainoksista tuttu vajaa 700m pitkä silta joka kiemurtelee meren yllä, irti rannalta kohoavista kukkuloista. Pienistä kylistä tulvi positiivista ja rentoa kesäelämää sekä surffihenkeä.  ”Tänään ei vaatteita tarvita!” Bullista junalla Kentille, minne jäin yöksi. Tässä oli paras omajärjestämä ja -tekemä patikkaretki. Vielä yöuinti tähtien alla valaistussa uima-altaassa, sitten oltiin loppu.

Keskiviikosta ja torstaista ei ole mitään kummallisempaa sanottavaa. Jonglööraus on hauskaa ja haastavaa. Selän kuntoutus vie aikaa. Viimeistä viikkoa vietellessä tämän perheen kanssa. Ei ehkä helpoimmat kolme kuukautta pian takana, mutta kai sillä on vaikutuksensa. On kuitenkin vielä monia asioita jotka antaa voimaa pitää naaman hymyssä ja miehen tiellä! =)

Perjantaina oli varsinainen piristyspäivä. Piripiri ;) Engadinen nuorkka teki retken Sydney Toweriin, ja me oltiin Kentin kanssa ilmottauduttu mukaan. Olin kyllä jo käynyt siellä kerran aikaisemmin, mutten tehnyt tempausta nimeltään Skywalk. Sydney Towerin huippukerros on itse tornin ulkopuolella 260 metrin korkeudessa. Siellä sitten kierrettiin torni, osaksi lasilattian päällä. Taivaskäveyn jälkeinen ohjelmanumero Oztrek oli erilaisia 3D näytöksiä ympäri Australiaa. Viimeinen viihdyke oli noin 15 minuutin elokuva Australiasta, mutta teatterin penkin oli niitä keikkuvia, mikä teki menosta hurjaa :)

Illaksi lähdettiin hostvanhempien tyttären Gillin luokse Wollongongiin, Lake Illawarran rannalle. Siellä käytiin perinteisellä aussi-illallisella, fish 'n chips! Viereisessä puistossa oli kiertävä tivoli, ja päätettiin ostaa parit kupongit laitteisiin. Tällä kertaa törmäilyautot oli Törmäilyautoja :D kyyditin Gillin poikaa Jakobia niissä kolmesti. Viehättävä tivoli, melko pieni, mutta hyvä meininki. Käytiin tietty Gillin kanssa siinä suurimmassa laitteessa: Shockwavessa. Kuin Linnanmäen sateenkari, jos sanoo mitään.

Yöllä Gillin poikaystävä Ben otti mut ja hostisän kalastamaan katkarapuja Lake Illawarralle. Täällä katkaravut kasvaa n. 10-15cm pitkiksi, joten pyydystyskin on vähän eri leikki. Kahlattiin lampun ja haavin kanssa tyynessä järvessä, jossa vettä riitti hädin tuskin polven korkeudelle. Kun lampun valokeila osui katkarapuun, piti se pelotella valon avulla haaviin, joka oli asetettu katkaravun taakse. Katkaravut näes uivat takaperin. Oli kyllä coolia touhua, lämmin vesi, täysi hiljaisuus ja pari lamppua heilumassa siellä täällä. Magiaa ;)