Matkalla osa 2

Keskiviikko 4.2
Iltapäivällä mentiin uusintakierrokselle Vapun kanssa Surfers Paradiseen. Puolipilvinen päivä meni kauppoja kierrellessä nollabudjetilla. Kävin uimassa Queenslandin lämpöisessä ja supersuolaisessa merivedessä kun sain hyvän päähänpiston juosta takaisin majapaikalle Burleigh Headsiin. Vappu lähti bussilla, minä rantaa pitkin jaloilla. Puolitoista tuntia juoksua hiekassa on rankka tempaus.
Torstaina pakattiin tavarat ja hypättiin bussiin parin tunnin matkalle kohti Ballinaa. Matkalle kurvattiin Byron Bayssa, joka on maailman kuulu surffikohde ja täynnä nuoria seikkailijoita, backpackereitä. Ballina on pieni merenrantakaupunki, missä Vapun veli Jorma Aho ja hänen vaimonsa Tania Aho asustaa. Takapihan piharakennuksessa asuu Jade, Jorman ja Tanian tytär, sekä hänen poikansa Nicholas 6v ja Luke 4v. Torstai-iltana lähinnä tutustuttiin ja puheltiin mukavia :)

Byron Baysta kysyttyäni Jorma heitti idean perjantaille: retki Nimbin -nimiseen hippikylään Byron Bayn kautta -Jahu!- Rantoja ja surffareita. Ihan niin kuin maailmassa ei olisi muuta? Käytiin Australian itäisimmässä pisteessä Lennox Headin majakalla.
Nimbin on tunnin ajomatkan päässä Byronista sisämaahan. Kun päästiin perille ei voinut kuin ihmetellä! Olihan siinä sievä kylä, kannabiksen puutarha ja pilviveikkojen taivas. Hippikansa oli pukeutunut asianmukaisesti hamppuun. Pääkadulla oli monia pieniä kauppoja täynnä kaikkea rihkamaa, hippivaatteita, henkeviä kapineita ja tajunnanräjäyttäjiä. Jopa kauppojen nimet ja ulkoasu kantoi kannabiksen sanaa. Nyt Billabong on Bringabong ja Rip Curl on Ripped Girl jne.
Happy Buss oli bussi joka kulki Byron Bayn ja Nimbinin välillä kuskaten nuoria matkaajia. Jotenkin eksyin paikalliseen museoon, joka oli ikivanha laho talo, mistä löytyi kaikki mahdollinen kannabikseen liittyvä tavara. Takahuoneen sohvilla istui muumion näköisiä miehiä omissa maailmoissaan, täristen, vaappuen tai muuten vaan. Huomio huomio! Kylässä on myös sairaala, yliopisto sekä oma poliisiasema, aivan keskustassa. Kerran kadulla joku tarjosi mullekkin marijuanaa.. Stop, aika lähteä kotia kohti.

Lauantaina kävin aamulenkillä tarkastamassa paikalliset rannat. Parikymmentä delfiiniä oli leikkimässä aallonmurtajan vieressä aaltojen harjalla surffaten ja hyppien noin sadan metrin päässä. Päivällä talo tuntui kuin olisi ollut Hiidenveden mökillä, sillä perheen muutkin osapuolet tulivat lapsineen paikalle. Shane, Jorman ja Tanian poika, ja hänen lapsensa Kitty ja Henri sekä Anthony ja Joanne lapsineen. Iloinen tunnelma ja lapsien hälinä toi mieleen hauskoja muistoja. Shane on kuin meidän Juha, Anthony kuin Jussi. Huipputyyppejä siis :)
Iltapäivällä mentiin koko lauma uimaan rannalle viereiseen lahteen. Laskuveden takia suojaisa lahti oli täydellinen lapsille, ja piti kävellä keskelle että vesi tuli kaulaan asti. (Lahden ja meren välissä on silta) Pian tajuttiin että sillan alla ui joku, tai ainakin sen jonkun evä näkyi varjossa. Sitten se näkyi uudestaan, ja uudestaan..
Delfiineitä!! Neljä delfiiniä, joista yksi oli selvästi vauva, oli tullut pikkukalojen perässä sillan alle pitkän matkan päähän avomerestä. Sillan kohdalla vesi virtasi ulos voimakkaasti, jonka takia kalat tulivat sinne.
Heti lähdettiin lähemmäs katsomaan luonnon delfiinejä, niitä kun ei joka päivä näe läheltä. Otin Nicholaksen hartioille ja kahlasin siltaa kohti. Muutaman metrin päästä ihailtiin näitä kummallisia olentoja, ja olin pienemmille avuksi kun ne eivät vielä uineet sujuvasti! Välillä ne hyppäsi kalan perässä suoraan kohti, ja kun laittoi pään veden alle pystyi helposti kuulemaan kuinka ne ”lauloi” (krrrrrrrrrr).
Tarpeeksi lähelle päästyäni tunsin kun oma keho alkoi resonoimaan laulun vaikutuksesta. Vettä oli vain leukaan asti, mutta piti olla varovainen jottei joutunut voimakkaan virran vietäväksi. Liikuin vielä vähän lähemmäksi, ja nyt kun katsoin kirkkaan veden alla ilman laseja näin delfiinit suoraan edessä tujjottamassa takaisin, pyörähtäen, ja taas tuijjottaen. Liikuttavaa :). Näin hyväksi onneksi ei ollut maskia tai kameraa mukana, mutta sitä kokemusta ei heti unohdakaan.

Sunnuntaina lähdettin aamulla bussilla Casinon juna-asemalle, josta junalla kohti Port Macquarieta reilu viiden tunnin junamatkalle. Kirjoitan siis täällä junassa, samalla kun Australian maaseutu viilettää ohi.

Luonnonkatastrofipäivitys: teillä asti varmaan kuullaan Pohjois-Australian tulvista ja ympäri maata olevista metsä/puskapaloista. Mua ei toistaiseksi uhkaa mikään tulva tai palo, mutta eiliseen(7.2.09) mennessä 14 ihmistä on todettu kuolleen tulipalojen takia. Tänä aamuna kuulin arvion että 117 000 hehtaaria olisi liekeissä, ja tulvat ovat oletettavasti nousemassa entistä korkeammalle. Muuta en osaa sanoa

HUOMIO: paivitetty uutinen tuhoista http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/australian_maastopalojen_uhriluku_nousee_532419.html?origin=rss