Viimeinen pojkien viikonloppu

One more round, one more wave, one more beer. Mitä vaan ja vielä yksi lisää.

Kaksi viikkoa lähtöön, ja puolet tuliaisista hankittu. Viime viikkoon mahtui lisää paikkojen tutkimista Joeyn ja Olin kanssa Sydneyssä. Perjantaina saatiin koko vaihtariporukka mukaan ja käytiin tutkimassa parlamenttitalo, hallituksen talo sekä pyhän Marian katedraali.
Ulkona pimenee jo kello viiden jälkeen ja sateita saadaan joka viikko. Kylmää tuulta ja lämpömittari vakuuttaa 15 astetta. Perjantaina tämän vaihtariporukalla tehdyn "turistikierroksen" jälkeen erottiin poikien kanssa muusta porukasta ja lähdettiin ihailemaan Sydneyn iltavaloja.
Keksittiin kävellä Harbour Bridgen yli toiselle puolelle, jotta nähdään koko keskustan valot veden yli. Tottakai saatiin sadetta niskaan ja yhden märän hupparin kanssa piti selvitä koko ilta. Hetken mielijohteesta kävin TagHeuerin kellokaupassa kokeilemassa 100 000 dollarin rannekelloa, wou.
Sillan toiselta puolelta näki todellakin kaiken mitä halusi! Oopperatalon isoihin valkoisiin muotoihin heijastettiin valotaidetta jostain, ja hitaasti vaihtuvat värit suurkaupungin yössä tekivät sateen kanssa tilanteesta elokuvamaisen.

Joey ja Oliver tulivat perjantaina yöksi meille. Käytiin saunassa ja löylytinkin Keski-Euroopan poikia kovalla kädellä. Oli juoksi ensimmäisenä ulos, Joey perässä. Minä huusin helvetisti, nenänpää paloi. Valvottiin aamu viiteen.

Lauantaina ajeltiin iltapäivällä alas Windangiin Jussin mökille. Kyoko ja Amy jäivät tällä kertaa kotiin, suosiolla. Steve tuli Juhan kaveriksi ja tacoillallista vauhditti kalja. Ilta ja yö olivat täynnä toimintaa: nuotio paloi ja biljardi, pöytäjalkapallo ja singstar oli kovassa käytössä. Aamuyöllä taidettiin pelata erä petankia ja limboakin! Valvottiin aamu neljään.

Tämä oli siis viimeinen poikien viikonloppu, ja hyvä olikin! Sunnuntaina levättiin, käytiin tsekkaamassa ranta ja ajeltiin kotiin.

KLIK->Tassa mun lempibiitsin esittelypatka<-KLIK

Koulutus

Puhunpa nyt blogin täytteeksi Australian, tai pikemminkin New South Walesin (osavaltio) lukiosysteemistä. Itse siis opiskelen Sydneyn lähiössä Engadinessa lähiön omassa lukiossa Engadine High Schoolissa.

Yleisesti Australiassa on kolme eri koulua. Peruskoulu, johon mennään kuusivuotiaana ja kestää kuusi vuotta. Lukio alkaa luokalta seitsemän, jolloin nuoret teinit ovat noin 12 vuotiaita. Lukio kestää aina vuodelle 12, mikä tarkoittaa sitä että samassa koulussa on oppilaita väliltä 12 ja 18 vuotta. Tämä tekee tunnelmasta sekavan ja koko laitoksesta eläintarhamaisen.

Engadinen lukiossa on noin 900 oppilasta, niin tyttöjä kuin poikia. Koulupuku on pakollinen kaikille, mutta ulkonäkö vaihtelee vuodesta riippuen. Aluksi tumman siniseen villapaitaan oli vähän vastenmielistä pukeutua, mutta kaikkeenhan tottuu. Valkoinen kauluspaita on kaikille vuosille sama. Tummansinisten, löysien pitkien housujen sijaan pojilla on tapana pitää saman värisiä shortseja ympäri vuoden. Helppo tapa saada sairaslomaa näin talvella, kun mielellään laittaisi aamulla pitkien housujen alle myös pitkät kalsarit.

Kouluvuosi alkaa tammikuun lopussa, mikä tarkoittaa että aloitin koulun luokalta 11 ja jatkoin tämän vuoden puolella luokalla 12. Täällä siis tehdään vuosia, ei niinkään kursseja. Yhteen vuoteen mahtuu neljä jaksoa, jotka kukin päättyvät koeviikkoon. Jaksojen varrella on pienempiä kokeita sekä kurssitöitä. Sopivasta ainevalikoimasta saa rakentaa itselleen sopivan lukujärjestyksen, mutta englanti sekä matematiikka ovat pakollisia. Englannin kielessä ja matematiikassa on eri vaikeustasoja, jotta kaikille löytyy se oikea.

Joka jakson väliin mahtuu parin viikon loma, mikä tarkoittaa että joulu-tammikuussa vietettävä kesäloma kestää vain noin kuusi viikkoa. Monet nuoret tekevät töitä samaa aikaa kuin opiskelevat, mikä on omasta mielestäni suuri ongelma täällä. Nyt nuoret stressaa liikaa työnteosta vaikka koulutkin on käymättä, ja aikaa harrastuksille tai sosiaaliselle elämälle ei jää paljoa, jos sitäkään. Liika yritys olla kypsempiä kuin oikeasti on näkyy lasten jokapäiväisissä puheissa, asenteissa ja arvoissa.

New South Walesin hallitus on myöntänyt kaikille vuoden 12 oppilaille oman läppärit, joten meidänkin kouluun tuli. Tosin me saimme vain puolet luvatusta summasta. Nekin uudet ja hyvät koneet, jotka puolivuotta sitte tulivat, ovat seisoneet kirjaston takahuoneessa käyttämättä, kun niissä ei ole käyttöjärjestelmiä/ohjelmia.
Samoin kävi hallituksen lupaamille smart boardeille. Meillä on jo muutamassa luokassa kyseinen laite, on ollut jo reilusti viime vuoden puolelta. Kuitenkin tykki, tietokone ja muut asennukset vielä puuttuvat. Liitutaulu, keikkuvat muovituolit sekä työpöydät kaiverruksineen ovat pysyneet samoina varmasti kymmenet vuodet. Minun matematiikan kirjani on luokan uusimpia, vuodelta 2000.

The Higher School Certificate (HSC) eli päättötodistus tehdään vuoden 12 loppupuolella. Tätä vastaa Suomessa ylioppilaskirjoitukset, vaikka HSC on hienosti kevyempi koetus. HSCiin jälkeen oppilaat voivat hakea jatko-opitoihin muun muassa yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.
Australia suoriutui kahdeksanneksi vuoden 2006 PISA kilpailussa, joka on maailman laajuinen kilpailu verrata eri maiden koulutuksen tasoa. Suomi voitti sen.

Loppusuoran alku, 3vk

Keskiviikkona tehtiin sovitusti ja karattiin Oliverin ja Joeyn kanssa taas keskustaan. Tällä kertaa käytiin vielä kerran ihailemassa oopperataloa ja sen jälkeen yliopiston kirjastoon. "Vanha", hieno ja suuri kirjasto kaikkine valokuvanäyttelyineen (Press Photo 2009) oli niin mielenkiintoinen, että siellä paloi koko päivä.

Torstaina heräsin huonojen yöunien jälkeen ja maanittelin kun pitää kouluun lähteä. Koko matkan tuntui olevan jotenkin normaalia hiljaisempaa kaduilla, eikä oikein muitakaan oppilaita näkynyt. Kun pääsin koululle niin yksi opettaja kysyi minulta että kai tiedän että tänään on urheilukarnivaali. Voi jessus, en tietenkään muistanut. Soitin sitten parille kaverille ja kysyin että mitäs nyt, ja koska hekin jättivät tapahtuman väliin päätin kävellä takaisin kotiin.
Jussin kanssa sitten päätettiin lähteä Darling Harbourissa pidettäville rakennusmessuille. Sain jopa passin jossa lukee "Joonas Linkola, JS Building Services, Builder". Olen virallisesti rakentaja. Kyllä tuli kaikkia hienoja ideoita kerättyä ja uusia tuotteita ihmeteltyä. Infrapuna sauna pisti naurattamaan, mutta oli siellä yksi Harvian kiuaskin. Myyjä tosin ei tiennyt siitä mitään, näön vuoksi vain.

Nyt on ollut kummallisia tunteita ja aatteita liikkeellä, kun h-hetki lähenee päivä päivältä. Joskus tuntuu että jo huomenna olisi koneessa, mutta sitten herää todellisuuteen ja elää taas hetkessä. Aikataulut kiristyy, ja vaikkei olisi mitään konkreettista tekemistä niin yleinen paine kattilassa nousee pikkuhiljaa. Tämän vuoksi koitan relata aina tilanteen tullen ja olla vaan.

Olen tässä lähiaikoina kokkaillut melko paljon. Soppakauha ja leikkuuveitsi alkaa olla hyvässä otteessa, ja hyvä ruoka, parempi mieli ;) Pastat, lihat ja kasvikset menee pelisilmällä, ja hyvin meneekin!

Sain myös videokameran takaisin, mykkänä. Mikrofoni ei huollon jälkeen pelaa, joten laitoin vakuutusyhtiöön ilmoituksen. Janina Laaksonen (Järvenpään lukiosta) on tulossa vierailemaan Tasmaniasta tänne meille pariksi päiväksi kesäkuun alussa =)

Väitelläänkö?

Maanantaina 11.5 pidin rotareille Suomi-esityksen. Sunnuntaina viimeistelty powerpoint esitys sisälsi tietoa niin itse Suomesta, minusta sekä vaihtovuodesta. Mikään ei voisi mennä pieleen, ajattelin ennen esitystä. Kuitenkin uudella tietokoneella luotu PP kaikkine animaatioineen ei sitten toiminutkaan klubin vanhalla läppärillä. Kaikki animaatiot ja niihin liittyneet kuvat jäi näkemättä, kun läppärin ikivanha powerpoint ei osannut lukea uudempaa Far East koodia. Paniikkihan siinä iski, suonet alkoi turvota, mutta ilmeisen hyvin sain parilla kevyellä vitsillä itseni kuriin ja ajatukset raiteille. Meni siis esitys rennosti improvisoidessa.

Keskiviikkoaamuna sain Oliverilta viestin josko lähtisinkin keskustaan hänen ja Joeyn kanssa. Tilanne meni jokseenkin näin:
1) Puoli kahdeksalta hostäiti ja sisko tekee aamiaista ja minä herään tekstiviestiin.
2) Talo on kylmä kuin jääkaappi, ja minulla on mukavat oltavat kolmen peiton alla enkä tahdo nousta kertomaan asiasta
3) Koitan huudella peiton alta hostäitille etten mene kouluun vaan keskustaan
4) Kukaan ei kuule, joten nukahdan uudestaan.

Raikkaan syyssään tuulettamina kierreltiin keskustassa poikien kanssa, kävimme vierailemassa powerhouse museossa ja elokuvissa katsomassa The Boy in Striped Pyjamas.

Model United Nations Assembly eli MUNA:
Lauantaina osallistuttiin vaihtareiden kanssa rotarin järjestämään tapahtumaan, jossa eri maiden edustajat väittelevät keskenään nykypäivän ongelmista. Wollongongin lähellä sijaitsevassa, eteläisen pallonpuoliskon suurimmassa Buddha-temppelissä järjestetty konferenssi sai noin 100 osallistujaa. Minä olin Irakia edustavassa joukkueessa mm. Annan ja Sofien kanssa, ja väittelin kahdessa suurimmassa osiossa. Kolmen ja viiden minuutin puheet meni putkeen vaikka paineita riitti. Kokous pidettiin siis suurehkossa konferenssisalissa, ja puhujat puhuivat paikaltaan istuen tai seisten mikrofooniin virallisesti aloittaen "Mr Chairman" tai muuta vastaavaa.

Menin lauantaiyöksi Joeylle, koska sunnuntaiksi olimme suunnitelleet vuorenvalloituskävelyn. Autolla pari tuntia etelään johti meidät keskelle sademetsää Pidgeon -vuoren juurelle. Suhteellisen rankka 1,5 tunnin kiipeys rapeassa syysilmassa palkittiin huipulla mitä mahtavimmalla näköalalla. Kuvia odotellessa kerron että toisella puolella oli suuria mäkiä ja kukkuloita sekä kanjoni ja toisella puolella meri. Muutama pieni metsäpalo eteni hitaasti kaukaisuudessa samalla kun pojat mutustivat retkieväs-omenoita auringon lämmittäessä kasvoja.

Kulttuuriviikko

Tiistaina tehtiin reissu kaupunkiin englannin luokan kanssa, teatteria katsomaan. William Shakespearen kirjoittama näytelmä Richard 3 oli vallan mielenkiintoinen. Vanha englanti on kyllä taas uusi kieli minulle, mutta asiaa helpotti kun olimme opiskelleet tekstiä aikaisemmin tunneilla. Taas iski inspiraatio ja aloitin kirjoittaa uusia laulunsanoja...suomeksi.

Torstain reissu tehtiin draamaryhmän kanssa Manlyyn. Ehdittiin olla koulussa pari tuntia ja sitten junalla keskustaan, lauttalakon takia bussilla Manlyyn ja sitten todettiin että meillä on kolme tuntia luppoaikaa. Kauppoja kierreltiin, käytiin kahvilla ja lounaalla ja tottakai tarkistettiin ranta. Vielä oli ihmisiä ottamassa aurinkoa!! Hullut turistit *nakuttaa päätä etusormella*.
Tämänkin näytelmän olimme opiskelleet etukäteen. Olin jopa näytellyt siitä osan tunnilla. Australialainen Ruby Moon kertoi kadonneen tytön vanhemmista. Oli täysin uusia asia minulle tuntea teksti ulkoa ennen kuin näkee jonkun toisen tulkinnan. Kehno näytelmä, mutta hyvä reissu! Kotiinpäin saatiin pikalautta ja nähtiin Sydneyn iltavalaistus veden suunnalta.

Viikonlopun vietin hostperheen kanssa. Käytiin lauantaina kaupungilla China Townissa ja syömässä malesialaisessa ravintolassa ja illaksi katsomaan Darling Harbourin 21v syntymäpäivätulituksia. Malesialainen oli ehkä tähän mennessä tulisin kokemus, enkä nyt puhu mistään sweet chilistä. Nykyisen perheen mukana on tullut totuteltua mitä kummallisimpiin ruokiin ja makuihin. Kaikkea pitää maistaa, kiitos äitin opetukset. Maha siinä kääntyi ympäri kun sain haarukan suuhun!

Äitienpäivää äitienpäivää! Laitettiin Juhan kanssa aamiaispöytä koreaksi, ja nopean aamupalan jälkeen lähdettiin koko konkkaronkka markkinoille! Kierreltiin yksi iso kirpputori, mistä löytyi mm. se puinen labyrintti missä ohjataan pientä kuulaa kahdesta navikasta jottei se putoa vaarallisiin reikiin.
Sitten tarkistettiin The Rocks Market, eli Sydneyn miljonäärialueen turistitori. Kaikkea tekisi mieli ostaa, niin itselle kuin tuliaiseksi. Raha vain on kortilla, lauseen molemmissa merkityksissä.
Illalla soitin kotiin, siellä on jo Dave ottanut huoneensa haltuun. Paikkasin pikku unohduksen joten lauloin äitille paljon onnea vaan :D Kuulin Taikan äänen<3

Achievement

Sain koulutodistuksen tanaan 8.5. Siina samalla mut palkittiin yllaolevilla stipendeilla :) nyt saa aiti olla taas ylpea. Mr Steve Holzin, eli mun englannin opettajan kommentti itse todistuksessa menee nain:

As an exchange student Joonas has worked hard to not only engage with texts and concepts, but to do so in a second language. His efforts this year are indicative of a committed talented student who works well with yet is equally competent as an autonomous learner. Joonas' personal interpretation of the speaking task epitomised his insightful and perceptive nature. It has been a pleasure to work with such a mature young man and I wish him every success upon his return to Finland. -Holz

Meidän jengi

Mikä pitää minut pystyssä? Tai miksi nautin ajastani Australiassa 10 ja puolen kuukauden jälkeen? Mitä ylipäänsä teen näinä päivinä mistä nautin?
Meidän jengiin kuuluu Amy, Kyoko, Juha ja minä. Me olemme tiivis ja onnellinen perhe täällä Sydneyn kaukaisessa lähiössä. Olemme kuin perhe, tai siis, olivathan muut jo ennen minuakin, mutta voin ylpeänä sanoa että tunnen kuuluvani samaan perheeseen. Me heitetään läppää, autetaan toisiamme, väitellään, ilahdutetaan, puhutaan avoimesti ja ennen kaikkea, tuetaan toisiamme.
Tämä on asia joka pitää minut tyytyväisenä. En harrasta enää erityisesti mitään, tai juokse bileistä bileisiin, tai ole muutenkaan paljoa omilla menoillani, ellei melko yleisiä poikkeuksia lasketa. Keskityn antamaan kaikkeni ihmisille, jotka sen ansaitsevat :)

Perjantaina vietettiin Ric Simonsin kanssa saunailtaa kahdestaan. Leppoisan illan päätteeksi kun Ric lähti omille teilleen ja Amy tuli kotiin lähdettiin kahdestaan hetken mielijohteesta Wolverinen yönäytökseen.
Monet tietävät Xmen trilogiasta jotain, minä en tiennyt mitään. Se ei silti haitannut elokuvan seurantaa koska juoni loisti olemattomuudellaan ja ainoa asia mikä piti hereillä oli tauoton toiminta. Kokonaisuudessaan mieleen tuli ala-asteen matematiikka, kun vastauksen tietää ennen kysymystä?

Lauantai oli pitkästä aikaa rotarille "pyhitetty" päivä. Aamu kymmeneltä alkoi MUNA(Model United Nations Assembly) valmistelu. Tiedossa on 16.5 pidettävä tämän päivän maailmanlaajuisia ongelmia käsittelevä tapahtuma, johon nyt itsekin pääsen väittelemään. Tästä tulee mielenkiintoinen juttu :)
Illalla kun tulin kotiin ja muut olivat vielä kaupungilla hurvittelemassa tajusin ettei minulla ole avaimia ja ovet olivatkin lukossa. Huoh. Siinä sai hetken odotella kunnes naapurin Louise tuli kotiin ja hänellä sattui olemaan vara-avain. Kylmässä yössä vähillä vaatteilla olisi ollutkin melkoinen kokemus. Kai olisin tehnyt perinteiset ja mennyt saunaan nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna kello 4:00 aloitettiin Ossin, Villen ja Matiaksen kanssa ryhmäkeskustelu skypessä. Tottakai kun kaikki haluttiin linjalle samaan aikaan niin piti vähän joustaa kellonajoissa. Tai siis minä joustin. Villellä taisi olla vielä lauantai aamu, Matiaksella ja Ossilla lauantai ilta. Olipa muuten mukava jutella 2,5 tuntia poikien kanssa! Suunnitelmia tehtiin ja päivitettiin toisemme ajan tasalle sekä kerrottiin villejä tarinoita ;)

Loppupäivä meni erittäin hitaasti ja rennosti nautiskellen. Sisustettiin Jussin kanssa saunaa ja viritettiin piipun ympäri kivet. Syötiin kiinalaista, katsottiin rallia ja loikoiltiin. Taisi olla kaikille pientä sunnuntaiväsymystä ;P

Ja HEI! Hauskaa vappua! Vaikka näin vähän myöhässä. Me tehdään tänään vielä munkkeja, ja sima on jo käymässä.