Väitelläänkö?

Maanantaina 11.5 pidin rotareille Suomi-esityksen. Sunnuntaina viimeistelty powerpoint esitys sisälsi tietoa niin itse Suomesta, minusta sekä vaihtovuodesta. Mikään ei voisi mennä pieleen, ajattelin ennen esitystä. Kuitenkin uudella tietokoneella luotu PP kaikkine animaatioineen ei sitten toiminutkaan klubin vanhalla läppärillä. Kaikki animaatiot ja niihin liittyneet kuvat jäi näkemättä, kun läppärin ikivanha powerpoint ei osannut lukea uudempaa Far East koodia. Paniikkihan siinä iski, suonet alkoi turvota, mutta ilmeisen hyvin sain parilla kevyellä vitsillä itseni kuriin ja ajatukset raiteille. Meni siis esitys rennosti improvisoidessa.

Keskiviikkoaamuna sain Oliverilta viestin josko lähtisinkin keskustaan hänen ja Joeyn kanssa. Tilanne meni jokseenkin näin:
1) Puoli kahdeksalta hostäiti ja sisko tekee aamiaista ja minä herään tekstiviestiin.
2) Talo on kylmä kuin jääkaappi, ja minulla on mukavat oltavat kolmen peiton alla enkä tahdo nousta kertomaan asiasta
3) Koitan huudella peiton alta hostäitille etten mene kouluun vaan keskustaan
4) Kukaan ei kuule, joten nukahdan uudestaan.

Raikkaan syyssään tuulettamina kierreltiin keskustassa poikien kanssa, kävimme vierailemassa powerhouse museossa ja elokuvissa katsomassa The Boy in Striped Pyjamas.

Model United Nations Assembly eli MUNA:
Lauantaina osallistuttiin vaihtareiden kanssa rotarin järjestämään tapahtumaan, jossa eri maiden edustajat väittelevät keskenään nykypäivän ongelmista. Wollongongin lähellä sijaitsevassa, eteläisen pallonpuoliskon suurimmassa Buddha-temppelissä järjestetty konferenssi sai noin 100 osallistujaa. Minä olin Irakia edustavassa joukkueessa mm. Annan ja Sofien kanssa, ja väittelin kahdessa suurimmassa osiossa. Kolmen ja viiden minuutin puheet meni putkeen vaikka paineita riitti. Kokous pidettiin siis suurehkossa konferenssisalissa, ja puhujat puhuivat paikaltaan istuen tai seisten mikrofooniin virallisesti aloittaen "Mr Chairman" tai muuta vastaavaa.

Menin lauantaiyöksi Joeylle, koska sunnuntaiksi olimme suunnitelleet vuorenvalloituskävelyn. Autolla pari tuntia etelään johti meidät keskelle sademetsää Pidgeon -vuoren juurelle. Suhteellisen rankka 1,5 tunnin kiipeys rapeassa syysilmassa palkittiin huipulla mitä mahtavimmalla näköalalla. Kuvia odotellessa kerron että toisella puolella oli suuria mäkiä ja kukkuloita sekä kanjoni ja toisella puolella meri. Muutama pieni metsäpalo eteni hitaasti kaukaisuudessa samalla kun pojat mutustivat retkieväs-omenoita auringon lämmittäessä kasvoja.