Brother in arms

Lauantaina päivällä käytiin Mikan kanssa salilla. Taidan vielä ostaa kuukauden salikortin hyvin ja urheilun vuoksi. Salin jälkeen laitettiin ykköset niskaan ja hajuvettä päälle ja suunnattiin kohti illan seikkailua: risteilyä.
Raphaellen, ranskalaisen vaihtarikaverin, 18 v syntymäpäivät vietettiin St. George -joella risteilevällä huvipurrella. Paikalle tuli meidän piirin vaihtareita, Raphaellen koulukavereita sekä hostperheitä joten tunnelma oli tiivis mutta rento. Meillä oli DJ, valot, ruokaa ja juomaa ja ilta meni loistavasti.
Yöksi tultiin Joeyn hostvanhempien kyydillä kotiin. Olikin jäi yöksi kun hänen kotimatkansa olisi ollut laittoman pitkä. Alettiin siinä katsoa Mad Max -elokuvaa uudesta 32 tuuman LCD televisiosta keskiyöllä. Mad Max on australialainen toimintaelokuva vuodelta 1979 tms. Nopeasti alkoi nukuttaa ja sitte heräsinkin Kyokon ansiosta aamuyöllä sohvalta.

Maanantaina lähdettiin aikaisin aamulla ajamaan kohti sinisiä vuoria Kyokon ja Amyn kanssa. Olen käynyt jo kerran aikasemminkin Blue Mountainsilla, mutta vaihtarikavereiden kanssa. Silloin tosin satoi ja näkyvyys oli 10 metriä.
Tänään meitä onnisti ja rapean viileä syyssää tuulineen ja auringon paisteineen oli täydellinen keli kävellä ympäri luonnonpuistoa. Nyt tuli nähtyä myös tunnettu Three Sisters, joka on kolme isoa korkeaa kivilohkaretta kiinnittyneenä toisiinsa. Vesiputouksia, kaapelihissiä ja vähän lisää käppäilyä kulutti paivän nopeasti. Nyt kun alkaa talvi lähestyä niin myös valoisa aika on vähentynyt: pimeää tulee noin 6-7 maissa.

Ensimmäinen koulupäivä! Keskiviikkona kävin koulussa aamusta, ja oli todella mukava ottaa kaverit kiinni loman jälkeen. Kuitenkaan en ehtinyt olla koulun penkillä sen enempää kuin kaksi tuntia, kun Kentin tyttöystävä Jade tuli noukkimaan mut kyytiin. Tyttöparka joutuu hyvästelemään tänään rakkaansa todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa, mietin. Matkataan siis lentokentälle jonne saapuu muitakin Kentin koulukavereita sekä hänen hostperheensä.
Hyvästit on aina vaikeita, mutta niidenkin yli on päästävä. Isoja tunteita sai lukea itse kunkin kasvoilta, ja vuorosanat vähenivät mitä lähemmäs H-hetki ennätti. Kun sitten oli aika mennä läpi ovista joissa on vain yksi kulkusuunta voitte kaikki miettiä miltä tuntuu kääntää selkä omalle perheelle ja ystäville.