Ajatuksia

Välillä ehtii ajatella tätä hommaa oikein kunnolla. Siis tätä että olen tosiaan yli 15000 kilometrin päässä kotoa noin 4,2 miljoonan ihmisen kaupungissa. Periaatteessa mulla on tuki-ihmisiä, valvojia ja "perheitä". Mutta oikeasti, voiko joku olla sun isä, äiti, tai tärkein luottohenkilö vain sanomalla olevansa? Mun silmin pohjaa mihin tukea ei ole, ainakaan vielä.

Yksi vaihto tulee sunnuntaina tähän reissuun; perheen vaihto. Juuri kun opin tuntemaan Simonsit ja aloin tottua tähän meininkiin. Alana(hostäiti), Les(hostisä), Skye(hostsisko 7v), Stuart(hostveli 21v) ja Lex(hostveli 23v) on kummaa, mutta hyväsydämistä sakkia. Talo on totta puhuen sekava, ja mieleen tulee oma huone, siis normipäivänä. Kotoisaa =) koko perhe omaa raa'an ja karun huumorin, ei mitään pissakakkaa vaan kujeilua, kepposia, kevyttä ilkeilyä jne. Siihen kesti hetken tottua, että "tarkottaako Les nyt ihan mitä se sano tai hä?" Etenkin Stuartista tuli mun hyvä kaveri, ja se raahaa mua paljon mukanaan, tai muuten vain ottaa osalliseksi. Ei se ehkä niinkään välittäisi tehdä, on kuitenkin jo 21. Sanoisin että siinä on vähän isoveljen roolia, jos mitään isoveljistä tiedän. Toivon että tämä ei muutu vaikka perhe vaihtuu.. Uudesta perheestä tiedän kaksi asiaa, osoite on 35 Turrella road, Yarrawarrah 2233, Sydney NSW ja isäntä on Gary Richards.

Viikko ei mennyt nopeasti mutta meni kuitenkin. JO. Vähän salia parina päivänä, Lexin ja sen kaverin kanssa rannikolle keskiviikkona ja rotarikokous. Pientä uupumusta ollut ilmassa, sen mukana kaikki sivuoireet. Viikonloppua kohti piristyi meno kummasti =)
Koulussa viihtyy, varsinkin lämpiminä päivinä. Tänään kaveri Bohdi otti didgeridoon kouluun ja pääsin pörisemään :D huh että on vaikea laji.