Jotain kotoisaa

3.10 lauantain teema oli laiskottelu. Ulkona satoi kaatamalla eikä mikään innostanu.. Välillä näin =)
Sunnuntaina hengenpelastuskurssille taas aamulla. Käytii läpi elvytystä ja muuta pientä. Kotiin kun ehdin niin Vappu "May" Perkins, äitin kaverin kaveri, jotain 50-vuotias tätihahmo tuli hakemaan mut kyläilemään yön yli Kareelaan. Vappu on asunut joskus Suomessa ja täten puhuuki kieltä vielä vähän. Sunnuntain puolella ehdittiin vielä käymään Sydney Art galleriassa vähän kulttuuria hengittämässä. Kaiken sortin makeita maalauksia ja aboriginaalitaidetta löytyi. Paluumatkalla poikettiin Vapun tyttären talolla hakemassa 15v Reece mun seuraksi. Reece on kyllä loistoäijä ja kipee puhuja kun pääsee pienen alkujännityksen yli. Hän myös kutsui mut surffailemaan joku kerta. Illalliseksi jotain kotoisaa: lihapullia, perunamuusia ja vihanneksia, sekä ruisleipää! Herrajestas ensimmäinen ruisleipä(paahtoleivän muodossa kylläkin) tähän mennessä :D päälle sveitsiläistä juustoa, hyvä kopio emmentaalista, sekä kinkkua. Viihteellä meni ilta, ja väsyneenä nukkumaan omaan parisänkyyn.

Maanantaina hidas herätys ja aamiaiseksi lisää ruista :P keskipäivällä lähettiin Reecen kanssa Mirandaan kiertelemään kauppoja ja leffoihin. Päivä kun heiluttiin siellätäällä ni kelpas huitoo pastat naamaan. Oli kyllä täysin erilainen perhe kuin tämän hetkinen hostperhe, vaihtelu virkistää. Sovittiin että otetaan uusiksi taas joskus. Ja Vappu on niin hauska hupsu ja ystävällinen täti ihan kui jostain sadusta, mielihyvin meen uudestaan.

Tiistaina aikasin aamulla junaan kohti keskustaa ja Townhallia. Sovittiin tapaaminen muitten vaihtareiden kanssa. Paikalle ei kyllä saapunut kuin Oli, Joey, Agnes ja minä, vaan eipä se menoa haitannut :D oli ikimuistone päivä trooppisessa Botanical Gardenissa ja Sydneyn keskustassa. Tullaan tosi hyvin juttuun ja hauskaa riittää! Valokuvia tulee varmaan ens viikolla.

Keskiviikkona menin päiväksi soittaa rumpuja uusilla hinnoilla, mutta hyvillä kamoilla. 10$/h sopii mun lompakolle hyvin. Nyt alko löytyy jo ruutia soittoon ja hiki valu. Ranteet pehmeinä kotiin junalla, tai ei ihan. Viimeisen asemavälin oon alottanu liikkumaan juoksemalla, jotain pitää liikkua. Ei kuitenkaan liikaa juoksua, ettei tuu vesipolvee. Paino lähteny takas alaspäi ku tiukensin ruokalistaa, tai paransin. Junalla on helppo matkustella täällä, ja hinnatkin on puolta halvempia kuin Suomessa. Tykisti eteenpäin, viimeinen viikko lomaa ja sitte takasin kouluun.