lauantai 6. joulukuuta 2008

Kaikenmaailman eloa

Viikkoon nro. 21 mahtui paljon draamaa ja vastoinkäymistä, sovittelua keskustelua nykyisen hostperheen kanssa. Oli sukset alkanu mennä ristiin, varsinkin hostisän kanssa, mutta onneksi en toiminut liian myöhään kun nostin asian avoimesti esille.

Siinä sivussa oli nomaali kouluviikko harrastuksineen. Koulussa on vaan hyvä olla kun kaverit pitää mielen kiireisenä, ja harrastukset tuo viikkoon rutiinia, jonka avulla aika kuluu sopivaa vauhtia.

Sain aidon partiolaisten joulukalenterin, kiitos<3

Nyrkkeilyt, breiktanssit, rummunsoitot. Kävin Fordon ja Alexin kanssa salilla ja pelaamassa squashia keskiviikkona. Puhuin Mikkö Hörkön kanssa pitkät puhelut perjantaina kaikista tämänhetkisistä aiheista, ja oli kyllä hyvä puhelu sai itseluottoa ja henkistä voimaa. Mikko rokkaa!

Perjantaina en mihinkään ulos lähtenyt. Nyt alkaa pieni keskittyminen hostperheen kanssa elämiseen, joten vähän vähemmillä bileillä jne jonkin aikaa.

 

Lauantai 6.12 on silti Suomen itsenäisyyspäivä, ja sitä juhlistetaan kunnolla ollaan kotona tai ei! Aamulla aikasin Kentin kanssa keskustaan. Siellä pyörittiin vähän kauppoja, ja sitten mentiin moikkaamaan muita vaihtareita. Cirqular Quaylla kokoonnuttiin ehkä 10 hengen voimin ja mentiin syömään Pancakes on the Rocks, pannareita jam! Oli odotettu piristys taas nähdä muut porukat, vaihtaa kuulumiset jne. Noora Kimpimäkikin oli tullut visiitille Sydneyyn jostain ptikän matkan päästä!

Pannareitten jälkeen kierrettiin Kentin kanssa kauppoja, etsittiin jouluostoksia ja juhlakuteita. Kaikki Kentille, mulla kun oli jo. Sitten suunnattiin junalla Kings Crossiin, tuohon pahamaineiseen huumekauppiaiden, prostituoitujen ja homoseksuaalisten kaupungin osaa. Ei me nyt mitän sellaista hei!!! Siellä tavattiin illan kontakti Sari, joka vei meidät omaan asuntoonsa. No nyt te ajattelette jotai aivan väärää!!1 Asettauduttiin kodiksi, katottiin Mombasa(se suomalainen leffa) ja valmistauduttiin illan juhliin. Itsenäisyyspäiväjuhliin.

Noin 19.00 maissa astuttiin isoon klubiin, johon alkoi valua porukkaa hiljalleen. Lopulta pyöreästi 80 suomalaista oli samassa tilassa, ja johan sitä kummallista kummastelua! Puhetta vaan riitti, sai kättä ravistaa niin että verisuonet turposivat ja nimi on ”Linkola, Joonas Linkola”. Se uusin bondi on muuten huono ;).

Tutustuttiin pariin mukavaan hemmoon jotka on myös Sydneystä, vaihdettiin numerot ja siinähän se ilta meni. Saatiin suomalaista liveiskelmää ja kansanmusiikkia sekä kansantanssit pystyyn parketille. Perinteistä jouluruokaa tuli syötyä, ja santsattua. Siis iihan kunnon mätöt sanon vaan! Kaikki kinkut ja porkkana- sekä lanttulaatikot rosollien ja sillien, savulohien ja aidon ruisleivän kera viimeisen päälle. Yöllä jatkoille Sarin kämpälle pienemmällä porukalla ja sitte vatsa _melko_ täynnä nukkumaan.

 

Sunnuntaiaamun kello 7 herätys oli taas aika konemainen. Piti lähteä kotiin kun rotarituttu Michael Brian oli tulossa hakemaan minua päiväksi vierailulle 9ltä. Hyvin aikataulussa lopulta kohti Bundeenaa, missä Mich asuu perheensä kanssa. Bundeena on pieni kyläpahanen kansallispuiston reunalla, meren rannalla, ja on kuin unelmapaikka asua. Merinäköala lähes joka huoneesta ja miljoonia maksanut talo pisti pään pyörälle.

Naapurin kaverin kanssa lähdettiin ensin parin tunnin maastoajolle kansallispuistoon pyörillä. Elämäni makeimpia maisemia, parit kuvat tulee myöhemmin =). Hiekkakivi osaa muodostaa kummallisia kokonaisuuksia. Oikealla puskaa, puskaa, simänkantamattomiin. Alla valkoisesta hiekasta muodostunut suht kova polku. Vasemmalla merta, merta, silmänkäänkantamattomiin :D

Kun tultiin takaisin pyöräreissulta, käytiin paikallisessa monitoimileipomossa vetämässä jättihyvät hampurilaiset. Nyt tiedän mitä purilaisen väliin kuuluu!

Seuraava aktiviteetti, melonta: vuokrattiin uimarannalta kajakki ja pisteltiin menemään Michaelin kanssa sisämaahan virtaavaa kristallin kirkasta jokea pitkin ympärillä Australian sademetsää. Loppuvaiheessa kun vesi oli liian matalaa, jätettiin kajakki rannalle ja kahlattiin jokea vielä pitkä matka, kaikkien niitten kalojen ja rapujen seassa. Yksi iso(metrinen) iguaani, tai vastaava, bongattiin suoraan silmien edestä.

Palattiin iltapäivällä takasin ja mentiin naapuriin juttelemaan ja rentoutumaan kunnes Gary tuli hakemaan. Tänä yönä nukun hyvin.

4 kommenttia:

Jouni kirjoitti...

Hienoo että uskalsit nostaa ongelmat esiin perheen kanssa.

Toivottavasti otit jonkun kuvan melontaretkeltä. Kuullosti niin satumaisen hienolta.

Jomped kirjoitti...

jaanojaa, ei melontaretkelta voinut ottaa kuvaa kun ei oo vedenpitavaa kameraa(tavallinen ois kastunu siina missa minakin, lapimaraksi). ja michaelillakaan ei ollut. taytyy kayda uudestaan ne kuvat ottamassa

Anonyymi kirjoitti...

Oho aika häkellyttävää 21 viikkoa!!

Nyt tosin ku ajattelee nii tosiaan puol vuottahan on sen verran viikkoja mut isot luvut on silti silmiä pyöräyttäviä.

joo jäädyn.... :D no mutta siistiä että siellä on durasel pupuille kaikkea tuollsta aktiviteettia aivan sairaasti. täällä elämä menee enemmänki pelkän lätkän tai salilla käymisen parissa.

Ota rennosti t ville ;)

Anonyymi kirjoitti...

Oioi. Kuulostaa suorastaan maukkaalta! Hienoa, että juhlistitte siellä itsenäisyyttä (ja vissiin ihan kunnolla juhlittekin!) Täällä suomessa on ah, niin ihanan lumista ja tuulista ja kylmää.
Niin, tosiaankin, olin käymässä teillä, teidän isi halusi tehdä jotain työhaastattelututkimus juttua.
Tsemppiä sinne Ausseihin ja hauskaa "Chrissien" odotusta ;)
laav,
Emppu